Käytännön verosuunnittelua

No Comments

Björn Wahlroos vaihtoi perintöveroja pelätessään Bentleynsä Ruotsin kilpiin. Osingot Nalle taitaa jatkossakin nostaa euroina. Karl Fazer on päättänyt pitää sinisen, mutta vaihtaa valkoisen niinikään keltaiseen. Maarit Toivanen-Koivisto on hyräillyt samaa fadoa.

Kaikki yllä mainitut ovat satumaisen rikkaita yrittäjiä, joilla on Suomen parhaat juristit ja talousneuvonantajat optimoimassa (=minimoimassa) verokuormaa. Heidän kaikkien veroaste on alhaisempi kuin normaalin suomalaisen palkansaajan. Ansiot tosin ovat satakertaiset.

Ruotsissa maitokin on makeampaa. Perintöveroakaan ei ole. Kun kirjat siirtää sveamamman maille, voi aina lomailla muutaman kuukauden Suomessa jollakin kesäkartanoista. Mikään ei voita rapujuhlia Suomen kauniissa saaristossa. Koskenkorva-snapsi on aito asia. Absolut!

Itse kukin yllä mainituista yrittäjistä on luonut Suomeen verotuloja, hyvinvointia ja tuhansia työpaikkoja. Kiitos siitä. He eivät ole jääneet hyvinvoinnista osattomiksi itsekään. Siitä todistaa sekin, että he voivat uhitella mediassa maastamuutolla. Jos maastamuutto on edellytys yritystoiminnan jatkamiselle, silloin sietääkin uhitella.

80 % uusista työpaikoista syntyy Suomessa pk-yrityksiin. Pk-yrittäjät eivät uhkaile. Heillä ei ole siihen aikaa. Heidän omaisuutensa on kiinni konepajan seinissä tai kivijalkakaupan varastossa. He ovat usein oman yrityksensä tärkein tuotannontekijä. Jos he lähtisivät, koko liiketoiminta loppuisi.

On innostavaa nähdä, että yritys voi kasvaa Suomessakin niin suureksi ja varakkaaksi, että sen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle edellyttää maastamuuttoa. Valtaosalle meistä tämä keskustelu on kuitenkin täysin utopistista ja masentavaa. Valtaosalla meistä saappaat ovat niin syvällä savessa, että voimat eivät riitä edes ajatukseen loikata aidan vehreämmälle puolelle.

 

11

Leave a Reply