Piikkimatto lihassani

No Comments

Lähtökohtaisesti olen väärässä, koska en tiedä, mistä kirjoitan.

Toimistomme tekee muuttoa ja samassa yhteydessä ikääntyneitä työpisteitä uusitaan ajanmukaisemmiksi. Henkilökunnasta reilut puolet toivoo korkeussäädettävää sähköpöytää. Moni suunnittelija istuu koneensa ääressä tasapersettä 8-9 tuntia päivässä. Istuminen turruttaa rangan ja luovuuden. Se on fakta. Siksi seisomisen työasentona mahdollistava sähköpöytä.

Itse en koe sähköpöytää tarpeelliseksi. Miksi kokisinkaan! En istu paikallani kymmentä minuuttia pidempää. Kaltaisilleni kelpaavat vain sähkötuolit.

90-luvun lamavuosien jälkeen joka kymmenennessä suomalaisessa taloudessa oli leipäkone. Nykyään hiilarit ovat out, proteiinit in. Olisikohan markkinoilla tilausta rahkakoneelle?

Viisi vuotta sitten Suomessa myytiin joululahjoiksi satojatuhansia piikkimattoja. Voisikohan niillä vahvistaa Talvivaaran sakka-altaan pohjan? Olisi matoille vihdoinkin käyttöä.

Istuminen turruttaa. Konttorillamme on kaksi kimppaneukkaria. Toisessa on sohvat, toisessa seistään tai istutaan epämukavilla baarijakkaroilla. Kummassakohan on yleensä tilaa?

On taatusti hyvä vaihtaa työasentoa päivän mittaan. Aamulla voi istua perustuolissa, sitten voikin nostaa pöytää pari napsua ja vaihtaa pehvan alle satulatuolin. Kun perse puutuu, satulan voi vaihtaa epämukavasti keikkuvaan aktiivituoliin. Hyvin istutun lounaan jälkeen voi vaihteeksi seisoa tunnin. Tosin nykyään lattialla ei voi enää seisoa, vaan jalkojen alle tarvitaan pehmustematto. Päivän voi päättää taas mukavasti istuen.

Tarvitaanko seisomistyöskentelyyn eri päätelasit kuin istuen työskentelyyn?

Sähköpöytä ei ole onneksi lainkaan niin suuri turhake kuin leipäkone tai piikkimatto. Voihan sähköpöydän stöpselin aina nypätä seinästä irti, kun sen on laskenut pysyvästi istumakorkeuteen.

Tämä kirjoitus oli karrikoitu. Muttei niin karrikoitu, ettenkö seisoisi sanojeni takana.

tr800-dt5_full_view_model

Leave a Reply