Sininen hetki

No Comments

Olen ollut viikon verran alamaissa.

Alakulooni ei ole mitään erityistä syytä. Olen kyllä hiukan kummissani. Mielialani ovat aina vaihdelleet, mutta yleensä frekvenssi on ollut nopeampi. Normaalisti pari tuntia alakuloa on tuntunut ikuisuudelta. Masentuessani olen kaivautunut vimmaisesti syvälle pohjamutiin – ponnistaakseni sieltä pinnalle pikapikaa. Nyt kaikki on ollut kevytversiota. Elämä on kulkenut monta päivää kuin ohuen harson takana.

Kaltaiselleni mustavalkoiselle ihmiselle tuntuu oudolta ajautua mitäänsanomattomalle harmaalle alueelle.

Yritin tänään pyristellä oikein riuskalla tasatyönnöllä kohti kirkkautta. Hiukan helpotti, kun ajattelin asiaa toisin. Englanniksi alakulo on sinistä. Haa! En olekaan masentunut.

I am feeling blue.

Vuosia ajoimme hiihtolomillamme rinnepäivän jälkeen mökillemme Häggsjönäsiin. Kotimatka ajoittui usein siniseen hetkeen. Valkea lumi, majesteettiset kuuset, kieppivät riekot, kirkasvetiset tunturipurot ja auringon viimeinen valo tekivät kotimatkastamme aina taianomaisen.

Onko alakuloni vain kaipausta menneisiin hyviin hetkiin? Pitäisi taas jaksaa kääntää katse eteenpäin.

 

Näyttökuva 2015-2-2 kello 18.17.58

Leave a Reply