“Onkos täällä ollut kilttejä aikuisia?”

No Comments

Olen hyvin tulenarka ihminen. Rakennan elääkseni patoja ja siltoja. Tiedän, että ne kaikki eivät ole rakennettu täysin vakaalle pohjalle. Siksi tornit huojuvat joskus dramaattisesti.

Olen hyvin kiltti ja velvollisuudentuntoinen ihminen. En liioittele yhtään, kun väitän, että ajattelen aina ensin muita ihmisiä. Ystävien vuoksi teen monesti enemmän kuin pystyn.

Työ on hyvä esimerkki. Luotan kyllä työkavereihini. Mutta varmuuden vuoksi mietin jokaista palaveria varten varasuunnitelman, jos asiakas ei vaikka pitäisikään kollegojeni ehdotuksesta.

Työssä olen kuullut toistuvasti sanottavan, että “Juuso voi mennä sinne, koska hän tuntee sen toimialan.” Voin kertoa, että en tunne, mutta opettelen. En koskaan halua näyttää tyhmältä muiden ihmisten silmissä.

Olen rehellinen, hyväntahtoinen ja aina optimistinen. Tai en ole. Patoan negatiiviset tunteeni jonnekin taustalle. Vaikka melskaan ja mouhuan, tiedän ettei kukaan ota minua tosissaan.

Tiedän, että moni ottaa minut tosissaan. Rakastan ja minua rakastetaan. Olen onnekas. Mutta huolenpidolla ei ole mitään arvoa, jos en ota sitä vastaan. Marttyyri ei ole enää marttyyri, jos hän luopuu viitastaan.

En ole marttyyri. Olen aikuiseksi kasvanut lapsi, joka uskoo, että tonttu yhä tarkkailee ikkunan takana. En halua, että minua tarkkaillaan. Haluisin ottaa tonttua kädestä ja lentää hetkeksi pois.

 

FlyingScene20

 

 

 

 

Leave a Reply