Polje, polje, kyllä ketjua riittää.

No Comments

Vuosia hyvin palvelleen Nokia N86 –puhelimeni näyttö alkoi tänään välkkyä kuin limudiskon strobo. Akku irti ja takas, ja uudelleen ja uudelleen. Välke ei vain sammu, ei sumene.

Siis puhelinkauppaan. Samaan, mistä olin laitteen aikanaan ostanut. Otin jonotusnumeron. Kuin enne se oli 86, sama kuin puhelimeni tyyppi. Sain nopeasti vuoron. Näytin valoshowta myyjälle. Hän avasi pelin: ”Emme korjaa vanhoja puhelimia, myymme uusia.”

Vahva intro!

En lannistunut. Heitin veteen uuden koukun ja kuorrutin sen peitellyllä lupauksella: ”Jos saat rikkinäisen puhelimeni tiedot siirretyksi, voisin ostaa täältä uuden puhelimen.”

”Ei me täällä voida tehdä mitään ihmeitä. Siihen tarvittaisiin varmaan joku datakaapeli. Ei meillä ole sellaisia. Nokia-huollossa sellainen varmaan olisi.”

Sain käteeni kopiopaperista leikatun lerpun suikulan, jossa oli jonkun laitakaupungilla sijaitsevan huoltoliikkeen nimi ja osoite.

Pyysin kaveria ystävällisesti pitämään lerppunsa ja toivotin aurinkoista päivänjatkoa. Kävelin pari-kolme korttelia alavirtaan ja sain erinomaista palvelua ketjuun kuulumattomassa perheyrityksessä. Ensimmäisessä liikkeessä oli taatusti palvelukonsepti- ja manuaali. Minua palvellut henkilö oli saattanut käydä jopa myyntikoulutuksessa. Jälkimmäisessä yrityksessä palvelu ei ollut paperilla, se oli selkäytimessä.

Olen kuullut joskus sanottavan, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

 

Leave a Reply