Teoriassa kyllä, käytännössä ei?

No Comments

Lukioaikana olin kesätöissä Citymarketin ViKoVa-osastolla. Viihde, kodinkoneet ja valaisimet. Myin partakoneita, taskulaskimia, pöytägrillejä ja LP-levyjä. Kolme kesää opetti kohtaamaan asiakkaat. He eivät olleet aina hyvillä mielin. Lukion jälkeen olin kesän konttorikoneliikkeen lähettinä. Kävin myös hakemassa pois yrittäjiltä maksamatta jääneitä osamaksulla ostettuja kopio- ja kirjoituskoneita. Perintäkeikat opettivat kohtaamaan vaikeuksien alle nääntyneitä ihmisiä. Korkeakouluopiskelujen aikana olin asfalttimiehenä Porissa. Se opetti kohtaamaan suomalaisen miehen. Seuraavina kesinä siirryin Keskon palvelukseen. Myin puhelimessa vihanneksia ja hedelmiä. Se opetti innostumaan rutiineista. Seuraavan kesän olin virheselvityksessä. Se opetti kohtaamaan valehtelijat. Opintojen jälkeen hoidin noutotukun pakasteosastoa. Se opetti minut kohtaamaan pienyrittäjien arjen.

Kun nuorena ekonomina siirryin mainostoimistoon, minulla oli tuoretta ja arvokasta teoriatietoa. Ennen kaikkea minulla oli arvokasta käytännön työkokemusta.

Tänäänkin minuun otti yhteyttä pari TET-harjoittelupaikkaa ja pari ammattiopintojen työharjoittelupaikkaa hakevaa. Kaikki sanoivat, että harjoittelupaikkoja on todella vaikea saada. Nuorten puheluihin ja meileihin ei edes vastata.

Harjoittelijaa ei kannata ottaa nurkkiin pyörimään. Mutta jos hänelle on pienintäkään tarvetta, ajan investoiminen häneen on paras mahdollinen sijoitus. Hyvistä nuorista ei kasva hyviä aikuisia, jollei heille anneta edes mahdollisuutta.

internships

Leave a Reply