Katse varpaisiin

1 Comment

Tänään uutisoitiin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta, jonka johtopäätös oli se, että eläkeiän nostaminen 65 vuoteen ei riitä. 68 on uusi 65.

Ihan kiva, hei. Mutta työurien pakonomainen pidentäminen johtaa eriarvoisuuden kasvamiseen. En usko olevani ihan väärässä, kun epäilen, että ahkerimpia työuran pidentäjiä ovat yrittäjät ja freelancerit. Niissä ammateissa, joissa lisäarvontuotto ja tehokkuus ovat alhaisimmat, talkoisiin osallistuttaisiin vaimeammin.

Tärkeämpää kuin työuran pidentäminen on olemassa olevien työurien tehostaminen. Lisäarvoa työnantajalle ja yhteiskunnalle ei luoda ylipitkiltä lomilta. Julkinen sektori yhtiöittää kilpailusäädösten vuoksi liikelaitoksiaan vimmaisesti. Niiden kilpailukykyä parantaakseen ne irtisanovat työntekijöitään. Miten se parantaa näiden yhtiöiden kilpailukykyä, jos jäljelle jääneet työntekijät nauttivat markkinatalouden ehdoilla toimiviin kilpailijoihin verrattuna puolet pidemmistä lomista?

Tarvitsemme yhteistä vastuunkantoa. Poikamme pelasivat vuosia jalkapalloa, salibändyä ja käsipalloa juniorijoukkueissa. Kun vanhempainilloissa etsittiin vapaaehtoisia luottamushenkilöitä, 80 % vanhemmista käänsi katseen varpaisiinsa. Valituiksi tulivat ne, jotka tekevät muutenkin enemmän. Ne, jotka pidentävät päiväänsä ja työuraansa muidenkin edestä.

 

0117_e3f0-600x400

One Comment (+add yours?)

  1. Paula
    marras 03, 2014 @ 08:16:58

    Hyvä kirjoitus Juuso, kiitos! Vapaamatkustus on yksi kuvottavimmista ilmiöistä mitä maa päällään kantaa. Ne, jotka eivät koskaan kanna korteaan kekoon, ovat kyllä eturivissä nauttimassa vastuunkantajien saavutuksista ja samaan aikaan valmiita vähättelemään osallistuvien tekemisiä. Kahden tyttären päiväkotiajoista koulujen ja urheiluseurojen vanhempainyhdistysten toimintaan osallistuneena voin täysin allekirjoittaa tuon 80-20 säännön. Sama ilmiö toteutuu työpaikoilla hieman eri muunnoksena. Kokouksissa 80 prosenttia osallistujista istuu mykkänä ottamatta selkeästi kantaa, kertomatta mielipidettään (vaikka sitä kysyttäisiin), tekemättä aloitteita, esittämättä ideoita, ottamatta mitään riskiä tulla sanoneeksi jotain, joka saattaa – HerraJumala sentään – sisältää virheen. Nämä samat tyypit odottavat kunnes toimitusjohtaja kertoo näkemyksensä ja sen jälkeen he toteavat, että olivat juuri sanomassa samaa. Nämäkin ovat eräänlaisia vapaamatkustajia, jotka eivät koskaan osallistu toiminnan ja palvelujen kehittämiseen ja laita itseään aidosti likoon. Eräässä kirjassa kerrottiin Dante Alighierin sanoneen, että helvetin pimeimmät loukot on varattu niille, jotka pysyvät puolueettomina suurten kriisien aikaan. Toivottavasti hän oli oikeassa.

    Vastaa

Leave a Reply