Paraneeko tehokkuus työtä jakamalla?

No Comments

Takanani on kvartteri mainostoimistouraa. Neljännesvuosisata. Taputin suorituksen ansiosta itseäni olalle ja otin nöyrästi vastaan ihailuni. Samalla katsoin itseäni peilistä sillä silmällä. Näytti hyvältä. Näin itseni paljaana. Sen sijaan en nähnyt seireenien lailla houkuttelevia suojaisia lokeroita enkä siiloja. Hyvä, hyvä, sillä väitetään, että ne estäisivät näkemään laajaa kuvaa.

Uskon nähneeni peilistä systeemiajatteluun kallellaan olevan 49-vuotiaan nuoren, joka pyrkii etsimään yhteyksiä asioiden välillä. Saavutettavissa olevan tiedon määrän dramaattinen kasvu on saanut maailman tuntumaan monimutkaisemmalta kuin ennen. Mielenterveyden nimissä olen antanut itselleni luvan röyhkeään subjektiivisuuteen. Uskon siihen, että perustellut yksityiset mielipiteet voivat kasvaa oikein hoidettuina yhteisiksi voittaviksi totuuksiksi.

Tänäänkin olen sitä mieltä, että työn tehokkuus ei parane työtä jakamalla. Se paranee vain työtä tekemällä. Työ generoi työtä. Sitten kun sitä on yhdelle liikaa, siitä riittää jaettavaksi. Hyvä antaa vähästään ei aina päde työelämässä. Työelämä ei ole demokraattinen. Se ei ole reilu. Kyse on lopulta yksilön kyvystä sietää epävarmuutta.

Mikä ero on voittajilla ja hävijillä? Kun voittaja lyödään maahan, hän nousee ylös. Erityisesti työelämässä. Lohdutonta? Ei lainkaan, mikäli voittajat tuntevat vastuunsa häviäjiä kohtaan.

 

Näyttökuva 2014-10-24 kello 13.48.29

 

Leave a Reply