Kaunis ihan sellaisenaan

No Comments

Kovasti arvostamani Christoffer Nordberg postasi eilen Brian Tracyn ABCDE-metodista. Sen mukaisesti työn kuormittaman ihmisen tulisi oppia priorisoimaan ja käyttämään aikaansa asioihin, jotka tuottavat suurinta arvoa. Tärkeät asiat pitäisi jaotella arvonmuodostuksen näkökulmasta A-, B- ja C-koreihin. Asiakkaalle tehtävä tarjous on parasta A-ryhmää, lounas työkaverin kanssa on C, sekin mollissa. D-koriin kerätään todo-listalta delegoitavat tehtävät, E:hen eliminoitavat.

Hyvä sääntö, joka ei sovi minun vartalotyypilleni. Ehkä se on vahvuuteni, koska se on heikkouteni.

Saatan kuulostaa populistilta, kun sanon, että kaikki asiat ovat yhtä tärkeitä. Lounas työkaverin kanssa voi parantaa elämänlaatua ja businesta enemmän kuin välittömään kauppaan johtava tarjous. Eliminoiminen on minulle mahdotonta, delegointi vaikeaa ja priorisointikin tuskaista. Työn arvottamisen sijasta mieluummin pidennän päivääni.

Miksi sitten teen niin?

Kaikki kait periytyy lapsuudesta. Minut valittiin koulun liikuntatunneilla oikeutetusti viimeisenä joukkueisiin. Minua ei kuitenkaan eliminoitu. Se antoi uskoa tulevaisuuteen. Olin surkea englannin kielen lausuja. Pidin kuitenkin ryhmätyömme esitelmät enkä delegoinut niitä sujuvasanaisille. Minusta kasvoi A-luokan oppilas, joka oppi arvostamaan opettajia, jotka antoivat aikaansa myös hitaammin kypsyneille. Koskaan ei tiedä, milloin joku meistä puhkeaa kukkaan.

C voi olla uusi A. Ja vaikkei olisikaan, C on kaunis ihan sellaisenaan.

 

letter fridge magnets

 

Leave a Reply