Askel taakse, kaksi eteen

No Comments

Olin pelaamassa tänään squashia. Tai pelaamisesta en ole ihan varma, mutta olin kaverin kanssa squash-kentällä.

Pelasin opiskeluaikana aika paljonkin, muutaman kerran viikossa. Edellisestä kerrasta taitaa olla jotakin 27 vuotta. Se oli aikaa, jolloin me jupit pelasimme squashia, ajoimme surffilauta auton katolla kesät talvet ja tuoksahdimme solariumilta.

Nyt hetken mielijohteesta menin halliin uudelleen. Eipä ole kenttiä enää joka kadunkulmassa. Ja mailan löytäminenkin oli työn takana. Vasta kolmannesta urheiluliikkeestä löytyivät pelivälineet. Mailan koko oli tuplaantunut sitten viime kerran.

Pelikaverini on syntynyt viimeisen pelikertani jälkeen. Tämä oli hänen ensimmäinen squash-kokemuksensa. Ihan hyvin se meni – meiltä molemmilta. Mennään toistekin.

Mutta että kun kerran oppii pyörällä ajon niin sen muka aina taitaa. Sanonta lienee ajalta ennen interwebbin aiheuttamaa informaatio- ja elämystsunamia. Olen seissyt squash-kentällä satoja kertoja, mutta alkeellisimmatkaan säännöt eivät meinanneet muistua aluksi mieleen. Käyttöjärjestelmäni on päivitetty niin monta kertaa vuosien varrelta, että osa tiedoista ja taidoista on sedimentoitunut syvälle uuden alle.

Mutta ihmeellistä kyllä, muutaman minuutin jälkeen jotain tuttua alkoi löytyä. Se oli hyvä kokemus. Ei kaiken aina tarvitse olla uutta. Vanhan sohvan voi verhoilla uudelleen, takin muodistaa. Joskus paras tapa edetä on ottaa aluksi yksi askel taakse.

 

squash2_large

Leave a Reply