Vesiesteen ylitys

4 Comments

Olen 46-vuotias. Elän ehkä elämäni kymmenettä syksyä.

En muista lapsuuden syksyistä juuri mitään. Kaikki muistoni lapsuudesta ovat kesäisiä tai talvisia. Lapsena kesät tuntuivat venyneen talveen.

Opiskeluaikojen syksyistä muistan kavereitten jälleennäkemisen riemun. Naurun täyttämät kokoontumiset kerhotiloihin, yksiöihin ja baareihin. Vieläköhän opiskelijat harrastavat pullonpyöritystä?

Opiskelun jälkeen perustettiin perhettä. Syksyt menivät ehkä kodin rakentamisessa – en muista. Syksyllä saatiin kytkeä virta Ruotsista tuotuun IKEA-riisipaperivalaisimeen. Siitä tuli lämmin hehku.

Ensimmäinen todellinen syysmuistoni on reilun kymmenen vuoden takaa. Muistan, miten kurahaalariin tarhassa puetut, liejua valuvat poikani lipesivät ulko-ovesta olohuoneen puolelle, samalla kun yritin kantaa kaatosateessa sisään lähikaupan ostoskasseja.

Lapsuus on loppu, opiskelut opiskeltu ja pojilla kurahaalarit vaihtumassa opiskelijahaalareihin. On tullut syksy. Tänä vuonna syksy tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mutta onneksi kokeneena konkarina tiedän, että vesiesteen ylityksen jälkeen märät piikkarit saa vaihtaa taas kuiviin pakkaskenkiin.

 

4 Comments (+add yours?)

  1. Stiina
    syys 13, 2011 @ 07:55:50

    Moi Juuso

    Mikset aina kirjoita tällaisia rehellisiä arkipäivän huomioita? Nämä jotenkin ovat niin totta ja aitoja.

    Vastaa

  2. Anne
    syys 18, 2011 @ 15:52:54

    Kiitos jutusta – se on parempi kuin tuo VR joka minut sivullesi johdatti. Arki on ihmeitä täynnä ja ajateltavaa saa viakka kuinka pienestä…
    Ja ties monesko syksyni nyt onkaan, tuntuu että nyt ovat kengät raskaat – tuleehan lumi ja valkeus, varmasti??
    Hyvää syksyä, talvea, kevättä, kesää!

    Vastaa

  3. Päivi
    syys 19, 2011 @ 20:31:12

    Kuten edellinen kommentoija Anne, minäkin löysin tämän kirjoituksen VRlle omistetun raapustelun jälkeen. Ja myös minä pidin tästä. Mukavia tyylikkäitä tarinoita elämästä. Taidan eksyä tänne useamminkin.

    Vastaa

Leave a Reply