Sitä en tiedä, mutta sen tiedän

No Comments

Urheilutoimituksen esimies Esa Lilja arvioi tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla suomalaisen joukkueurheilun nousua. Monen joukkueen valmennustehtäviin on noussut juuri peliuransa lopettaneita nuoria ammattilaisia. Kirjoituksessa todetaan, että menestyksekäs ura urheilijana ei itsessään tee kenestäkään hyvää urheilujohtajaa tai valmentajaa. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Olen tätäkin vakuuttuneempi siitä, että ilman urheilutaustaa johtajan tai valmentajan työ miltei mahdoton. Sama mahdottomuus pätee yrityselämään. Osaamista voi tuoda talon ulkopuolelta, mutta erityisesti vaikeina aikoina johtajan tulee tuntea organisaationsa yksilötasolla. Ainakin luovilla aloilla lisäarvoa on vaikea synnyttää ilman ihmisiä. Siksi heidät ja heidän työnsä tulee tuntea. Heitä tulee rakastaa enemmän kuin exceleitä.

Organisaation johtaminen on monesti vaikeaa. Mutta jos rakastaa lajia ja ihmisiä, mahdollisuudet onnistumiseen parantuvat. Valmentajan ja hänen organisaationsa tulee hengittää samaa ilmaa, sydämien tulee sykkiä samassa tahdissa.

Jos minulta kysytään.

 

Näyttökuva 2014-9-14 kello 19.33.01

Leave a Reply