Työelämä on muuttunut kyltymättömäksi.

No Comments

Ei ole epäselvää, etteikö nykyajan työelämä olisi henkisesti poikkeuksellisen kuormittavaa.  Työ ei jakaudu tasaisesti, sanotaan. Joilla on, on liikaa. Toisilla ei ole lainkaan. Työt seuraavat mobiilien päätelaitteiden myötä kotiin ja lomalle. Pitää olla aina tavoitettavissa. Työelämä on elinikäistä oppimista: jos ei kehitä itseään työn ohessa, vasemmalta ja oikealta ajetaan ohi.

Kaikki yllä kuvattu on totta, mutta en usko minkään niistä syistä olevan syypää työn poikkeukselliseen kuormittavuuteen. Uskon, että syy on yksinkertaisesti siinä, että työ on muuttunut kyltymättömäksi. Kun organisaatio on tehnyt parhaansa, saanut tiimityön perjantaina laadukkaasti valmiiksi budjetissa ja aikataulussa, onnistumisesta ei ole lupa nauttia. Tehty työ on muuttunut saavutetuksi eduksi. Ennen kuin syke vanhasta ponnistuksesta on ehtinyt tasaantua, tiimille on asetettu uudet tavoitteet. Ja mitä paremmin työnsä tekee, sen korkeammalle oman rimansa asettaa. Ensi vuonna verrataan tämän vuoden vastaavaan kvartaaliin. Koskaan ei saa taantua hetkeäkään. Ei millään mittarilla. Myynti on kyllä noussut viime vuodesta 22%, mutta kate vain 14 %. Pitäisikö tehostaa?

Työelämä on nykyisin kuin seinän maalausta. Samaan aikaan kun maalaus alkaa valmistua, joku suttaa sitä alkupäästä. Koskaan ei tule valmista.

Organisaatio ei voi koskaan parantaa suoritustaan, jos sillä ei ole aikaa hahmottaa sitä, mitä se on jo onnistunut saavuttamaan. Urheilijan kuntokaan ei nouse huippuunsa hampaat irvessä. Huippuvire vaatii herkistelyä. Suurin osa meistä tekee työnantajan eteen parhaansa. Voiko enempään käskeä? Saako enempää edes toivoa?

 

Healthy_Home_hand_painting_wall_iStock_000014555562Small_severija-kirilovaite-615x411

 

 

Leave a Reply