Kaunista kipua

No Comments

Tilasin kirjoja verkkokaupasta. Kuusi kirjaa. Sain kahden päivän päästä viestin: minulle toimitetaan vain neljä, koska kaksi on loppunut kustantajalta. Kirjoja myytiin, vaikka niitä ei ollut varastossa. Varastointi oli ulkoistettu kustantajalle.

Maailma on täynnänsä virtuaalikauppoja. Niillä ei ole mitään omaa. Ne keräävät tilaukset asiakkaan tarpeen mukaan. Oli kyse sitten tavarasta tai palveluista. Joku voi tarjota minulle kokonaisvaltaisia konsulttipalveluita keräämällä tarvittavan osaamisen verkostonsa freelancereista.

Virtuaaliyrittäjän työnantajariski on ulkoistettu pätkätyöläisille. Jos totta puhun, noin minäkin tekisin jos nyt perustaisin yhtiön. Keräisin verkoston, maksaisin sille vain saamastani lisäarvosta ja myisin katteellisesti eteenpäin. Mutta en voi, koska minulla on historia. Olen palkannut vuosien mittaan kymmeniä työntekijöitä. He ovat varastossani koko ajan. Jotta firma eläisi, minun pitää saada varastossa oleva tavara kiertämään.

Olen eri tavalla vastuussa vakituisille työntekijöille kuin olisin virtuaalitoimiston vetäjänä. Oman possen osaaminen ei aina vastaa asiakastarpeita. Joskus väkeä on liikaa, joskus liian vähän. Työviikot ovat yhtä organisaatiotetristä. Olisi helpompi lopettaa ja aloittaa alusta. Olla vapaa vastuusta. Mutta se ei ole mahdollista. Vapaus jättäisi jälkeensä tyhjyyden.

Vastuullisuus sattuu. Mutta se on kaunista kipua. Mikään ei korvaa aitoja työkavereita. Vastuullisuutta. Luottamusta. Arvostusta. Rakkautta ja vastarakkautta. Ystäväni Arto soitti kerran ja kysyi, olenko elämän rollercoasterissa ylä- vai alamäessä. En osannut vastata. Mietin, enkä osannut edes päättää, kummassa olisin halunnut olla. Olen kummassa tahansa, haluan olla lojaalissa seurassa.

 

rollercoaster

Leave a Reply