Työhyvinvointia nahkatehtaan kellarissa

2 Comments

Luin viikonlopun Ilta-Sanomia. Siinä oli juttu ehdotuksesta työajan pidentämiseksi. Mahdotonta, työntekijät ja heidän etujärjestönsä huusivat. Opetus- ja hoivatyöt ovat nykyään entistä kuormittavampia, että ei mitään lisää koskaan meille ei, ei, ei!!!

Kuormittavaa verrattuna mihin?

Kun kävin alakoulua, opettajat tekivät kokeet käsin kirjoittamalla ja monistivat veivattavalla spriimonistuskoneella. Luokkakoot olivat isoja. Oppimisrajoitteiset olivat muiden joukossa. Piirtoheitin ja kelanauhuri ilmestyivät liitutaulun rinnalle yläkoulussa. Siellä nyt ei sitten ollut ruokasalia, ei vessanpyttyjä ja luokassa oli niin kylmä, että aineet kirjoitettiin talvisin hanskat kädessä.

Ulvilan suurimmat työnantajat 70-80-luvulla olivat Friitalan nahkatehdas ja Outokumpu kunnanrajan toisella puolella Porissa. Nahkatehtaan kellarissa teurastettujen eläinten nahkoja liotettiin käsipelillä irti lihankrämmäleistä joillakin superkemikaaleilla. Haju ylsi ohikulkevalle tielle, jota pitkin pyöräilimme kouluun. Outokummussa tehtiin keskeytymätöntä vuorotyötä valtavissa, kelmakasti valaistuissa satametrisissä teollisuushalleissa.

Ihmiset sairastuivat huonoissa työoloissa. Työ oli raskasta ja päivät pitkiä. Kunnan kaksi lääkäriä hoiti heitä. Jalka jäi palkin alle, mutta röntgenkuva ajettiin ottamaan bussilla Poriin. Posti toi kuvat 2-3 päivän päästä. Nyt ihmiset ovat terveempiä kuin koskaan, mutta lääkäreitä ja hoitajia lienee moninkertainen määrä. Röntgenkuvat siirtyvät bitteinä. Kouluissa on avustajia ja modernia tekniikkaa koulutuksen apuna.

30 vuotta sitten en muista edes koskaan kuulleeni puhetta työn kuormittavuudesta tai työpahoinvoinnista. Olin pikkuvanha. Muistaisin, jos sellaisesta olisi puhuttu. Työ oli silloin työtä. Vapaa vapaata. Nykykeskustelu on luonut keinotekoisen vastakkainasettelun. Loma on hyvä, työ on paha. Elää voi vain lomalla. Työ on se paska aika lomien välissä. Jopa Taloussanomat kirjoitti elokuun alussa kymmenen vihjettä, miten laiskotella työpaikalla.

Kuinka me kehtaamme?

 

F0000015_copy_low_res_copy

2 Comments (+add yours?)

  1. hans
    elo 24, 2014 @ 18:51:41

    Parhaillaan luen Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion Työkirjaa 925 projektista. Määritelmä työnilosta kirkastui entisestään. Kiteytyy kyllä erittäin hyvin aikaansaamiseen, kehittymiseen ja yhteisöllisyyteen.

    Työniloa tulevaan viikkoon Juuso!

    Vastaa

    • juuso
      elo 25, 2014 @ 18:45:25

      Hyvä kirja. Erityisesti se kääntöpuoli.

      Vastaa

Leave a Reply