Jollen ihan järkyttynyt, niin ainakin eri mieltä.

No Comments

Luin heinäkuisesta Apu-lehdestä juttua Helsingin yliopistoiskua suunnitelleen pojan vanhemmista. Sinänsä ihan ansiokas juttu ja rohkea avautuminen vanhemmilta. Jotenkin minua kuitenkin jäi kiusaamaan jutun sävy. Vanhemmat eivät olisi millään voineet uskoa omasta lapsestaan.

Kuka meistä nyt omista lapsistaan pahaa uskoisi?

Ei heistä pahaa pidäkään etsiä. Hyvää mieluummin. Mutta kyllä vanhemman velvollisuus on tuntea lapsensa ja pysyä hänen suhteensa objektiivisena. Läheltä katsoen sokeutuu muutoksille. Silloin kannattaa kuunnella hiljaisia signaaleja muusta lähipiiristä. Kauempaa lapsen näkee vanhempia puolueettomammin.

Sanotaan, että ulkopuolisen ei tule puuttua perheen sisäisiin asioihin. Maailma on täynnänsä muitakin älyttömiä väitteitä, kuten puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa. Jos joku näkee ystävän lapsella vaikeuksia, vaikeneminen on perseestä.

Pidetään huolta lapsistamme; omista ja muiden. Huolenpito ei tapa. Välinpitämättömyys kylläkin.

 

jonas-dahlberg_cut_2-630x419

Leave a Reply