Millaisen lopun sinä kirjoitat?

No Comments

Tapasin tänään ensimmäistä kertaa loman jälkeen kollegani Susannan. Kehuin hänen nuorekkaita hiuksiaan. Hän totesi minun näyttävän erittäin hyväkuntoiselta. Vaihdoimme kohteliaisuuksia. Tuli hyvä mieli.

Kävin aamulla ennen seitsemää Turussa Kosken leipomossa ostamassa kolme uunituoretta omenarahkapitkoa viemisiksi Helsingin toimiston työkavereille. Luultavasti joku heistä tuo vastalahjaksi joskus jotakin Kanniston leipomosta.

Citymarketissa törmäsin dementoituneeseen vanhukseen, joka oli ilmiselvästi eksyksissä. Rollaattoriin oli teipattu omaisen yhteistiedot. Soitin veljentyttärelle, joka tuli hakemaan tätinsä palvelutaloon. Sain halauksen ja hymyn.

Ukrainassa tehdään tuhmaa. Ulkovallat yrittivät edetä diplomatian keinoin. Kun se ei auttanut, siirryttiin talouspakotteisiin. Niitä seurasivat vastapakotteet. Pian siirrytään kohti kovempia aineita. Jotenkin toivoin, että kylmä sota olisi jäänyt historiankirjoihin. Saadaanko rauha tällä kertaan aikaan aseilla?

Pahassa maailmassa usko ihmisen hyvyyteen on monesti koetuksella. Maailma on täynnä kauniita tarinoita siitä, miten hyvä voittaa aina lopulta. Jokaisessä päivässä onkin tuhansia onnellisia loppuja. Miksi ne muutamat huonot tuntuvat saavan aina kaiken palstatilan?

 

2894500296_6f4fd15dbb

 

 

 

 

Leave a Reply