Itseohjautuva organisaatio

No Comments

En osaa arvioida itseäni lasten kasvattajana. Ei mene kovin metsään jos määrittelen itseni verrattain kaksijakoiseksi. En häpeile kertoa lapsilleni omista arvostani, mutten oleta enkä toivo heidän kopioivan omaa elämääni.

Olen kait aika samanlainen työkaverina. Mielipiteeni ovat vahvoja. Niitä on viljalti. Joskus ne ovat olleet vääriä. Vääräkin mielipide on tärkeä. Se voi olla lähtöpiste oikean tien löytämiselle.

Minulla on lapsenomainen usko ihmisten itseohjautuvuuteen. Uskon, että ihmisillä on luontainen kyky suorittaa omat velvoitteensa ilman jatkuvaa painostusta. Kyselen kyllä tauotta töiden ja suunnitelmien edistymisestä, mutten tee sitä välttämättä koska epäilisin. Olen utelias.

Olen aika tyytyväinen siitä, mitä saan nähdä ympärilläni. Lapseni ovat määrätietoisia. Työkaverini omistautuneita työlleen. Ajattelin lopettaa tämän postauksen tähän. Mutta kirjoitan loppuun sen, mitä sinäkin mietit: Mahtavatko he nähdä minut yhtä positiivisessa valossa?

 

positive-light

Leave a Reply