Nuoret linnut, vanhat ihmiset

No Comments

Vanha mysteeri on, että kaupungilla ei näy pikkuruisia babypuluja. Mysteerillä on yksinkertainen ratkaisu: pululapsi lähtee pesästä vasta kuukauden vanhana ja on silloin jo täyskokoinen.

Minulla on toinen, paljon vaikeammin selitettävä mysteeri: Miksi kaupungilla näkee vain harvoin iloisia vanhuksia? Perusilme on synkeä. Onko kyse yksinäisyydestä? Vai onko iloa ihmisellä vakiokiintiö ja kun se loppuu, se loppuu?

Tänään olin puutarhassa taimiostoksilla. Parkkipaikalla terveen-, mutta hauraanoloinen, reilu 70-vuotias pariskunta työnsi Mercedeksensä peräkontin tuntumaan viittä isoa multapussia. Kysyin voinko auttaa?

” Mitä oikein tahdotte?”, kysyi kiukkuisen näköinen vanha nainen ensin. ”Pärjäämme kyllä!”, säesti vanha mies. Ei hymyn häivää. Nuoren parin olemus välitti ympärilleen silkkaa kiukkua ja katkeruutta.

Mitä tahdoin, kun tarjosin apuani? Halusin auttaa. He olisivat selkeästi tarvinneet apua, jota minä en osannut tarjota. Toivottavasti minusta ei ole vanhemmiten katkera ja ahdistunut. Jos tulee, sanokaa se minulle ja pyytäkää ryhdistäytyä.

Ilon kautta!

 

pidgeon-28758

Leave a Reply