Kuka viritti ansan, Juuso Enala?

1 Comment

Olen maalannut itseni nurkkaan. Miten pääsen sieltä pois?

Olen työn sankari. Arvostan työn sankareita. Työ tarkoittaa minulle etäilyn sijasta läsnäoloa. Uskon vilpittömästi siihen, että työ on tehokkaampaa yhdessä kuin yksin tehtynä. Vihaan pätkäviikkoja. Ja varsinkin niihin yhdistettyjä vapaapäiviä. Ne katkaisevat hyvän työrytmin. Arkipyhiin yhdistetyt ylityövapaat tuntuvat kohtelevan työntekijöitä epätasapuolisesti. Toisille tuntuu aina kertyvän enemmän.

Vapun jälkeinen perjantai on ihan tavallinen työpäivä. Mutta juuri huomenna minulla olisi  poikkeuksellisesti töitä, jotka pystyisin tekemään tehokkaammin etänä. Ei tarvitse olla ennustaja tietääkseen, että toimistolla työni keskeytyy lukemattomia kertoja ja fokus katoaa. Elän harhaoppieni mukaan ja menen huomennakin toimistolle tekemään työtä tehottomasti. Olen läsnä, koska toivon sitä muiltakin. Illalla jurppii, koska en ole saanut tehtyä toimistolla  töitä, jotka olisin ehtinyt tehdä kotikonttorilla.

Miten oppisin luottamaan ihmisten kykyyn arvioida, mikä on tehokkainta heille ja yritykselle? Koska opin luottamaan heihin? Ennen muita minun pitäisi oppia luottamaan itseeni. Luottamus ja armeliaisuus. Olkoon ne keskeiset kehityskohteeni.

One Comment (+add yours?)

  1. Pia
    touko 01, 2014 @ 16:21:14

    Kehitys kehittyy. Hyvät on kehityskohteet. Rehellistä tekstiä. Hyvä Juuso!!

    Vastaa

Leave a Reply