Nousuja ja laskuja

No Comments

Gabriel García Márquez on kuollut. Hän näytti olleet jo sairas ja 87-vuotias, joten mestarikirjailijan poismenoa ei voi kuvailla erityisen yllättäväksi ja traagiseksi. Tunnen miehen kirjallisuutta nimeltä: Sadan vuoden yksinäisyys, Rakkautta koleran aikaan, Rojumyrsky. En ole lukenut yhtään niistä. Ei lukemattomuuteen ole mitään erityistä syytä, mutta kaikkea ei vain ehdi. Se, että Márquezin lukemisen sijaan olen saattanut katsoa Salattuja elämiä, ei tee minusta vähemmän sivistyneempää. Se tekee minusta erilailla sivistyneen.

Nobel-kirjailijan poismeno on uutinen. Haluan uskoa, että samaan aikaa toisaalla on syntynyt häntä suurempi kirjailija. Siitä ei kerrota. Sitä ei tiedetä. Hänen elämänsä on vielä elämättä, tarinansa kirjoittamatta. Tällä kaikella on analogia talouselämään. Olemassa olevien instituutioiden vastamäki on uutinen. Pienyritysten menestys on uutinen vasta kun se on todennettavissa. Alasalojen varjossa innovoidaan. YT-neuvottelujen savuverhon suojassa rekrytoidaan. Toisen kuolema on toisen leipä. Kun toisaalla aurinko laskee, toisaalla se jo nousee. Tunnetko, miten se jo arasti lämmittää?

 

clover-sunrise

Leave a Reply