Kasvaa erilleen

No Comments

Muutin Turkuun opiskelemaan vuonna 1984. Se oli verrattain ihmeellistä. Söin uudessa kotikaupungissani elämäni ensimmäisen hampurilaisen. Se ei tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta. Merkittävämpää oli, että live-musiikkia oli kaikkialla. Opiskelija-asunnoltani oli legendaariselle Kårenille parin minuutin kävelymatka. Jos siellä tai TVO:lla ei ollut keikkaa, saattoi pelata Trivial Pursuitia Olavin Krouvissa. Squashia pelasin Airikinkadun hallilla Raunistulassa. Ja sitten Turussa oli helmi satakuntalaissialle: Stockmann.

Hampurilaiseni ovat vaihtuneet vuosia sitten sushiin, squash on leipäkoneen veroinen muisto menneestä ja Kåren klubin sijaan tilausravintola. Olavin Krouvissa ei tunnu vaihtuneen 30 vuoteen sen paremmin asiakkaat, musiikki kuin ilmakaan. Tupa tuntuu olevan täynnä (tuttuja) aina kun kerran vuodessa sinne poikkean. Eniten minua hämmentää Stockmannin tapaus. Koen kasvaneeni siitä vuosien mittaan täysin erilleen. Kerran kuussa kotiin postitettava kanta-asiakasesite on pysynyt muuttumattomana ikuisesti. Se on reliikki kuin Hannu-Pekka Hännisen mäkihyppyselostus. Siinä esitettävä muoti tuntuu vuosi vuodelta vanhanaikaisemmalta. Joko minä en osaa vanhentua arvokkaasti tai sitten Stocka on menettänyt otteen kaltaisiini kanta-asiakkaisiin.

En suostu olemaan beige keski-ikäinen. Jos haluaisin sulautua tapettiin, ryhtyisin limoviikunaksi. Rakas Stockmann, anna minulle värejä. Nyt löysin niitä ensimmäistä kertaa sivun 39 juoksutossuvalikoimasta ja sivun 47 Desiqualin pussilakanoista. En tarvitse pussilakanoita. Vanhat tossuni ovat kyllä loppuunjuostut. Ehkä saan oranssit Asicsit syntymäpäivälahjaksi – Stockmannin paperissa. Valinta ei ole minun.

 

Asics-Gel-Kayano-20-NYC-2

Leave a Reply