Parhaassa seurassa

No Comments

Olen ollut kaksi päivää kotona etätöissä. Äänihuulteni kyhmyt ovat vaihteeksi ärtyneet ja olen puhekiellossa. Kieltoa on helpompi noudattaa, kun ei ole ihmisten ympäröimä. Olisi niin paljon sanottavaa.

Kotona hiljaa oleminen on kaltaiselleni yltiösosiaaliselle höpöttäjälle verrattain tuskallista. Toki työnteon kannalta hiljaisuus on tehokasta. Sain kirjoitettua tänään kolme aika vaativaa lehtijuttua ja ehdin valmistella neljättä. Kukaan ei häirinnyt.

Tämän lisäksi olen tähän mennessä lähettänyt 58 sähköpostia, jättänyt vastaamatta 16 puheluun (vastannut kahteen), sopinut neljä asiakaspalaveria ja juonut ison mukillisen kaakaota. Olen ollut yksin, mutta en ole ollut yksinäinen.

En pitänyt tupakka- enkä kahvitaukoja. Bafucineja imeskelin työn lomassa. Sen sijaan pidin melko säntillisesti some-taukoja. Puolen tunnin vimmaisen kirjoittamisen jälkeen piipahdin tarkistamassa kavereitteni statuspäivitykset. Opin niistä, jaoin niitä, otin niihin kantaa.

Some on kuin jalkapallo-ottelu. Se on yhteisö, jonne on lupa mennä vaikka yksin ollakseen yhdessä. Se ei ole pois työajasta. Se on siihen lisää. You´ll never walk alone.

 

 

Leave a Reply