Kerroksellisuutta

No Comments

Olin suunnitellut pitäväni jouluna aatonaaton vapaata, mutta sain haalituksi siihen kolme työpalaveria. Siirsin vapaan huomiseksi maanantaiksi. Tarkoitukseni oli auttaa opiskelut aloittavaa poikaani muutossa. Suunnittelimme vievämme sängyn ja sohvan asuntoon maanantaina aamupäivällä.

Kävin viemässä eilen sinne jo muutaman autotalliimme varastoidun valaisimen, kun huomasin porraskäytävässä ilmoituksen, että huoltotöiden vuoksi hissi on poissa käytöstä maanantaiaamusta torstaihin. Hyötyliikunta on hyväksi, mutta tavaroiden raahaaminen portaita seitsemänteen kerrokseen ei houkuta. Siirrämmekö muuton perjantaiksi vai perummeko sunnuntailevon?

Miksi siirtää jotakin, minkä voi tehdä jo nyt?

Kohta lastaamme autoon opiskelijan isoisoäidin vanhan kampauspöydän, joka oli uusi joskus 30-luvun Kauhajoella, ajautui Skaftungin mökin puuliiteriin 90-luvulla ja sieltä autotallimme kautta Turkuun opiskelijan työpöydäksi vuonna 2014. Pöydän hapertunut pinta on peitetty uudella lasilevyllä, jonka alla on kokoelma sedältäni saamiani vanhoja tulitikkuetikettejä.

Työpöydän seuraksi kannamme asuntoon IKEAn Bestå-tv-tason. Epäilen vahvasti, että sitä ei muuteta minnekään 80 vuoden päästä.  Tosin se ajaa asiansa nyt ja sen hinta oli vain 25 euroa (= vajaat kolme hampurilaisateriaa). Epäilen, että isomummun kampauspöydän investointi oli aikanaan suhteellisesti merkittävämpi ja että ostopäätöksen pohtimiseen käytettiin huomattavasti enemmän aikaa.

Fast food meets slow life. Aika aikaansa kutakin.

Leave a Reply