Toisenlainen itsenäisyys

No Comments

Olen sanomattoman kiitollinen esiäideilleni ja –isilleni, joilla on ollut rohkeutta rakentaa Suomesta itsenäinen. Vähintään samaa rohkeutta vaati puolustaa nuorta itsenäisyyttä pari vuosikymmentä myöhemmin oman hengen ja hyvinvoinnin kustannuksella. Nämä uhraukset ovat tuntuneet vielä minussakin. Synnyin parikymmentä vuotta jatkosodan päätymisestä ilman mahdollisuutta tutustua isoisiini.

Tässä kohden pitäisi olla nöyrä ja sanoa, että minusta ei olisi itsenäisyyden rakentamiseen ja puolustamiseen esivanhempieni lailla. Se ei pidä paikkaansa. Tiedän, että minusta olisi. Se antaisi sisälläni virtaavalle vimmalle hyvän reitin purkautua. Mutta onneksi minun ei tarvitse.

Itsenäisyys tarkoittaa oikeuttaa määrätä itse omista asioistaan. Sen vaihtoehto on olla jonkun muun hallittavana. Itsenäisyyden saavuttaminen edellyttää monesti väkivaltaista irrottautumista vanhasta hallitsijasta.

Minulla on kokemusta itsenäistymisprosesseista. Itsenäisyys on ollut minulle yrittämisen keskeinen motiivi. Kun perustin vuonna 1999 nykyisen yrityksen, itsenäisyysprosessi oli hyvinkin väkivaltainen. Vanha hallitsija teki kaikkensa vaikeuttaakseen uutta itsenäistä elämäämme. Kestimme hyökkäykset ja hitsauduimme yhteen. Ja opimme.

Opimme sen, että itsenäistyminen ei ole pahasta. Kun meistä kasvoi itse hallitsijoita, törmäsimme väistämättä hetkeen, jolloin joku hyvistä työntekijöistämme halusi seisoa omilla jaloillaan. Hän halusi toteuttaa vain hallitsijansa antamia oppeja. Opimme, että itsenäistynyt ja meidät jättänyt ei koskaan saa muuttua persona non grataksi. Verkottoituminen on itsenäisyyden vahvin tuki.

Lausun näin jälkiviisaana. Jokainen poislähtenyt on aina ollut minulle henkilökohtainen tappio. En ole osallistunut yksiinkään läksiäisiin. Se ei johdu kiukusta vaan lähimmäisriippuvuudesta. Jokaisen itsenäistymisen yhteydessä olen menettänyt yhden heimoni jäsenen. Mutta muutaman viikon suruajan jälkeen olen huomannut, että heimomme veri on vettä sakeampaa. Ystävyys ja yhteistyö jatkuvat. Olemme itsenäisiä ja yksilöllisiä tahollamme, mutta maailmankuvamme ja arvomme ovat yhteisiä.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

 

kotka_vetää_kirjaa

 

 

Leave a Reply