Ei voinut Sepi Kumpulainen aavistaa

No Comments

Kalevankadun laulava talonmies Sepi Kumpulainen villitsi ansaitusti Suomen vuonna 1991. Elimme jälkiteollisen ja pre-digitaalisen ajan murrosta. Hittibiisi Armotonta menoa kiteytti ajan kuvan. Tänään sanoitus kuuluisi toisin: Armotonta somea.

Näinä päivinä Kallion kaupunginosassa, Uudenmaan maakunnassa, Jussi Pajusen ollessa pormestarina, oli tapahtunut polkupyörän ja katumaasturin kohtaaminen. Se ei ollut mennyt ihan smoothisti. Vammat olivat onneksi vain henkisiä. Mutta niistä kerrottiin viljalti sosiaalisessa mediassa. Katumaasturin tummahipiäisen omistajan veren kerrottiin kuohahtaneen, kun hän oli uskaltautunut peltikuoren suojasta lyömään suojatonta pyöräilijää. Tapaus levisi nopeasti ja minäkin kaukana lännessä kuulin ensi kertaa autoilijan ravintolasta. Koko liiketoiminta leimattiin omistajan väitetyn rikkeen vuoksi paskaksi. Boikotti julistettiin!

Totuushan saattaa olla eri kuin se, mitä sosiaalisessa mediassa välittyy. Törmäys lienee tosiasia, mutta syy on epäselvä. Vaikka pahempaa ei käynyt, syyllinen piti löytää. Ja kun se oli löydetty, suoritettiin sosiaalisen median asettamassa tuomioistuimessa lynkkaus. Puolustuksen puheenvuoro oli tarpeeton. Anteeksipyyntö kaikui kuuroille korville. Yleinen mielipide vyöryi ja eriävät mielipieeet jäivät tsunamin alle. Empatiapisteet jaettiin jo tapahtuman kuvauksessa. Tapahtumapaikka: Kallio. Osapuolet: katumaasturi ja polkupyöräilijä. Mausteena piiloteltu rasismikortti: autoilija oli maahanmuuttaja.

En tunne tapausta ollenkaan. En voi olla kummankaan osapuolen puolella, en kumpaakaan vastaan. Mutta sen tiedän, että sosiaalisessa mediassakin tulisi pysytellä oikeuden ja faktojen puolella, populismia vastaan. Vaikka se hetkittäisen vallantunteen huumassa joskus tuntuisi vaikealta.

Leave a Reply