Tunteiden kohtaaminen

No Comments

Olen perheen pää. Olenhan mies. Harmikseni miehiä perheessämme on kolme neljästä. Onneksi poikien tyttöystävät alkavat etabloitua ja neutraloivat vinksahtanutta kokonaiskuvaa.

En minä mitään tiedä. Luulen tietäväni. En minä mitään ole. Luulen olevani. Kolmen miehen perheessä äiti on kuningatar. Hän on paikkansa ansainnut. Mutta ei käy kateeksi häntäkään.

Olen pienestä pitäen selittänyt lapsilleni, että en ole vihainen. Olen vain eri mieltä. Ilmaisen mielipiteeni painokkaasti. Ääneni kohoa falsettiin ja käteni viuhtovat. Teatterimaailma on menettänyt minussa potentiaalisen dramaturgin.

Riikassa sortui supermarketin katto. Osanottoni tragedian uhreille. Latvian presidentti Andris Berzins sanoi, että kyse ei ole onnettomuudesta vaan massamurhasta. Kunnioitan sanomattomasti ihmistä, joka uskaltaa näyttää tunteensa.

Kun piispa Eero Huovinen itki televisiossa Thaimaan tsunamin mielettömyyttä, se toi takaisin uskoni kirkkoon instituutiona. Berzinsin purkaus vahvistaa uskoani politiikkaan. Jos pitäisi valita järjen ja tunteiden välillä, en joutuisi miettimään.

Omien tunteiden jakaminen lähipiiriin ei ole vaikeaa. Vaikeaa on kohdata ne itse. On vahvuutta tunnustaa heikkoutensa.

Leave a Reply