Fanien omaisuutta

No Comments

Pari postausta sitten kirjoitin, etten ymmärrä mitään teatterista. Tänään tunnustan, että jääkiekosta ymmärrän vieläkin vähemmän. Ymmärrän jotakin brändinrakentamisesta.

TPS on pudonnut Liigan viimeiseksi. TPS:n vuosi sitten irtisanottu toimitusjohtaja on tullut julkisuuteen ja arvostellut rajusti vanhaa työnantajaansa. Myös fanit ovat ärähtäneet. He ovat avanneet nettiin adressin, jossa kriisiseuran hallitukselta vaaditaan avoimuutta. Päivässä sen on allekirjoittanut 900 ihmistä. Hallitukselta ei ole saatu julkiseen keskusteluun mitään näkemystä. Seuran nykyinen toimitusjohtaja on antanut tiedotteen, jossa hän kertoo fanien kanssa sovitusta tapaamisesta ja lupaa kommentoida asiaa vasta tapaamisen jälkeen.

Seuran johto lienee tyytyväinen siitä, että tyytymättömyys ei ole eskaloitunut pahemmaksi fanikapinaksi. Itse olisin seuran johdossa huolissani. Hyvä brändi muuttuu aina faniensa omaisuudeksi. Onko TPS:n brändi niin epäkiinnostava, että se herättää tunteenpaloa vain vajaassa tuhannessa kannattajassa?

Olisi molempien osapuolien etu, mikäli adressin allekirjoittaisi 10.000 fania. Tai 100.000. Silloin voitaisiin olla varmoja, että seuran brändillä olisi voimaa myös tulevaisuudessa. Hyssyttelemällä menetetään momentum muutokseen. Mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.

Jos minä olisin seuran silmäätekevä, antaisin kullekin fanille jerrykannullisen bensaa liekkeihin heitettäväksi. Iso roihu näkyisi kauemmas. Se olisi kamalan kaunis.

 

ice-on-fire

 

Leave a Reply