Kehitysvamma

No Comments

Olin eilen Turun kaupunginteatterissa Rocky Horror Shown ensi-illassa. Tämä ei ole kuitenkaan arvostelu. En ymmärrä teatterista juurikaan mitään. Sen verran uskallan sanoa, että esitys oli visuaalinen ja vauhdikas.

Reilun kahden tunnin aikana kiinnitin huomiota kolmeen itselleni ymmärrettävään asiaan.

Pääosassa esiintynyt Sami Saikkonen ei ärsyttänyt minua yhtään. Hän oli jotenkin uskottava roolissaan. Hän oli sopivasti epävireinen ja tanssijaksi oudon kömpelö. Jälkimmäinen lienee harjoiteltu tyylilaji.

Väliajalla tarjottu leivos oli makuelämys. Marmeladi sen päällä oli tahmainen ja turha, mutta muuten leivos oli poikkeuksellisen herkullinen. Erinomaista Mbakery & Mikko!

Vieressäni istui minua ehkä kymmenen vuotta nuorempi mies. Ehdimme puhua (=ehdin kuunnella) ennen puoliaikojen alkua yhteensä ehkä kolme minuuttia. Hän kertoi syntyneensä Porissa, muuttaneensa Turkuun 20 vuotta sitten, toinen velikin asuu Turussa, keskimmäinen veljeksistä Espoossa, isä ja äiti asuvat yhä Porissa Onni-koiransa kanssa. Väliajalla vieruskaverini oli nauttinut yhden lonkeron ja yhden kossu-colan. Cola kossulla on parempi kuin rommilla tai viskillä, valkovenäläinen oli houkuttanut, mutta hän on maistanut sellaista vain kerran, edellisellä viikolla hän oli ollut Raisiossa ostoksilla, hänen ystävänsä Salosta oli löytänyt tyttöystävän vanhalta kotiseudultaan Noormarkusta ja hän oli ehtinyt käydä Tampereen kehitysvammaisten organisoimalla matkalla Lauri Tähkän konserttiin. Eikö Tähkän vaimo olekin turkulainen?

Hän iloista puhettaan kuunnellessasi mietin, missä iässä meidän valtavirran ihmisten kehitysvamma kehittyy niin pahaksi, että lakkaamme puhumasta vierustovereillemme.

 

Turun Kaupunginteatteri Rocky Horror Show 16.10.2013

Olen käyttänyt Robert Segerin ottamaa pressikuvaa täysin ilman lupaa. Sorry, Robert;)

Leave a Reply