Krokotiili

2 Comments

Monet menivät tänään kouluun elämänsä ensimmäistä kertaa.  Minä menin ensimmäistä kertaa 39 vuotta sitten.

Opettelimme lukemaan. Kun kuva-aapisesta tunnisti sanan, sai viitata. Viittasin usein, mutta en silloin kun sana alkoi D-, L- tai R-kirjaimella. Minulla oli puhevika. Tai oikea puhevikojen syysnäyttely. Krokotiilin nähdessäni viittasin ja sain vastausvuoron. Katalaan matelijaan oli piilotettu sekä R että L.

Opettajani passitti minut puheopetukseen. Vastoin pelkojani se ei ollut yhtään hassumpaa aikaa. Päinvastoin. Puheopettajani Lasse Haasjoki oli lempeä, mustapartainen mies, joka vieraili koulussamme keltaisella kuplafolkkarilla. Hän opetti minua vääntelemään kieltäni outoihin asentoihin. Hän näytti mallia. Sitten katsoimme peilistä perässä, miten minä onnistuin. Hän käänsi hiukan peiliä, jotta näin puolestaan hänen kielensä liikkeet. ”Daa-daa-daa, Dee-dee-dee, Dyy-dyy-dyy”, me toistimme. Hän osasi jo puhua moitteettomasti, mutta pienestä pojasta tuntui, että opiskelimme yhdessä. Kakkosen ja kolmosen välisenä kesänä opin ärrän. Olin koko päivän onkimassa kotirannassamme. Äitini kysyi, missä olin ollut. Vastasin, että jokirannassa. Rannassa! Rannassa!! Rannassa!!!

Olin niin ylpeä itsestäni. Nyt osaan olla erityisen ylpeä puheopettajastani, joka jaksoi opettaa minua omalla esimerkillään.

 

2 Comments (+add yours?)

  1. Lasse Haasjoki
    elo 17, 2011 @ 08:19:33

    Todellakin hauskaa kuultavaa! Tuo aika oli minullekin uutta, olinhan työurani alkutaipaleella. Sinun henkilöllisyytesi ei kuitenkaan minulle nyt selvinnyt, mutta ehkä se selviää. Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi! t: puheopettajasi, nyt jo harmaapartainen eläkeläinen

    Vastaa

  2. juuso
    elo 17, 2011 @ 09:55:26

    Juha Enala, Vanhankylän koulu, ensimmäinen luokka vuonna 1972.

    Vastaa

Leave a Reply