Lapset auringon alla

No Comments

Olin perjantaina esikoisen valatilaisuudessa Huovinrinteellä. Porin Prikaatin komentaja, eversti Juha Pyykönen piti valansa vannoneille alokkaille humaanin puheen. Pyykönen osoittautui olevan sivistynyt mies, siviilikoulutukseltaan valtiotieteen lisensiaatti. Muistanko väärin kun muistelen omana aikanani upseerien olleen selkeästi suoraviivaisempaa sorttia? Viiden minuutin puheen ja LinkedIn-profiiliin tutustumisen perusteella ennustan Pyyköselle merkittävää uraa. Eletään vuotta 2013. Kapiaisetkin verkostoituvat LinkedInissä;)

***

Valan esilukijana toimi sotiemme veterani Gunnar Ketamo. Alokkaiden kunnioitus 87-vuotiasta virkeätä Ketamoa kohtaan oli vahva. 90-luvulla syntyneille sodat ovat niin kaukainen asia, että veteraaneihin liittyy aivan uudenlaista taikapölyä. Omassa lapsuudessani sota oli vielä paljon lähempänä. Synnyin itse vain 21 vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen. Oma esikoiseni syntyi 19 vuotta sitten Suomeen, jossa julkistettiin Linux 1.0 ja presidentivaalien toisella kierroksella oli mukana Elisabeth Rehn.

***

Ajan myötä jopa sodan kaltaista inhimillistä tragediaa voi alkaa romantisoida. Monesti pikku-uutiset ovat isoja uutisia raskaampia hyväksyä. Ilta-Sanomien lauantaimysteeripalstalla kerrotaan vuonna 1959 Kainuussa jäljettömiin kadonneesta nuoresta parista. Voi vain kuvitella millaista kärsimystä katoaminen on aikanaan aiheuttanut Marjan ja Velin läheisille. Nyt 54 vuotta myöhemmin tragediassa voi nähdä hopeareunuksen: Nuoret jättivät kaiken vanhan taakseen ja elivät elämänsä onnellisina etelän lämmössä. Elämä jatkuu. Niin on uskottava.

***

Samassa lehdessä arvioidaan ensi kuussa esikoisromaaniaan julkaisevaa Miki Liukkosta: Onko itsetietoinen oululainen nöyrä vai nokkava. En lukenut juttua, koska Liukkosen haastatteluun oli pyydetty mielipidettä Panu Rajalalta. En ole ikinä lukenut yhtään Rajalan kaunokirjallista tuotosta. Miksi minulla on silti hänestä niin selkeä mielipide? En tiedä, enkä näe asiakseni edes yrittää muuttaa ennakkoluulojani. Kerran turn off, aina turn off. Homejuustosta voi oppia pitämään, Rajalasta ei. Olen varma mielipiteistäni, mutta se ei aina tarkoita, että olisin niistä ylpeä.

***

Olin perjantaina katsomassa J.Karjalaista. On se hieno taiteilija. Kiusallisen arvokkaasti vanhentunut ja sinut itsensä kanssa. Joku minua kuitenkin erinomaisessa konsertissa häiritsi. Keksin sen tänään. Minulle J.Karjalainen yhdistyy opiskeluajan keikkapaikkoihin Kåreniin tai Iskeriin. Perjantain konsertti oli uskomattoman hienossa Logomossa. Siellä kaikki on niin siistiä. Elämässä pitää olla säröjä. Jos cin cin ja bling bling ovat saavutettuja etuja, sitä alkaa joskus kaivata huonoa sali-ilmaa ja lerpsahtavasta muovituopista nautittavaa väljähtänyttä lonkeroa. Sitä oikeaa elämää.

 

KS2013_001-003_Esip.indd

Leave a Reply