Nuori ja onnekas

No Comments

Loma on kuin elämä pienoiskoossa. Olen tänään loman puolivälissä. Se on kuin keski-ikä. Saman verran on jäljellä kuin takana. Mutta silti joskus molempien loppumatka näyttää alamäeltä.

Lomalukemisista on luettu 8 kirjaa. Saman verran on jäljellä. Lukeminen on tarkkaa puuhaa. Teen lukulistan ennakkoon. Olen saanut jostakin päähäni, että elämyksen maksimoimiseksi kirjat pitää lukea oikeassa järjestyksessä. Toistaiseksi järjestys on pätenyt. Tilkkeeksi piti tilata netistä yksi nide. Homer ja Langley toimi kuin liima.

Myös lomailulla pitää olla rytmi. Kaksi ensimmäistä viikkoa mökillä. Aurinkoista ja tuulista. Molemmat sopivat minulle. Viikko kotona. Oma sänky. Astianpesukone. Lähikauppa. Lapset. Tyttöystävät. Rastaat  perkeleet ovat syöneet punaherukat. Helpompi ne marjat on poimia toripöydältä.

Lomalla pyrin eroon rutiineista. Mökillä juoksin päivittäin eri reitin. En käynyt tänäkään vuonna Pori Jazzeilla. Olin siellä ennen muita. Kävin Kiilin kotiseutumuseossa valokuvaaja Carina Appelin muistonäyttelyssä. Kovin vaatimaton sekin oli, mutta ehkä juuri sellaisenaan kunnioitti parhaiten traagisesti edesmenneen kriisikuvaajan elämänkatsomusta.

Muutama päivä Turussa. Kotiasioita. Rautakauppakäyntejä. Jos pitelee ilmoja ehkä muutama piipahdus lähirannalle. Pulahdus. Crocksit jalassa kotiin suihkuun. Perjantaina Laiturissa esiintyvät Irina, Korroosio ja mikälieanssikela. Miksei niitäkin voisi käydä ystävien kanssa katsomassa. Pitää soittaa Pasille ja pyytää liput.

Puhelin ja meili ovat olleet pois päältä koko loman. Ja pysyvät. Suosittelen muillekin. Asiat jaksavat odottaa. Ja ihmiset. Silti yhdestä perinteestä pidän kiinni. Viimeisen lomaviikon olen jossakin muualla. Total unplugged. Vain minä, vaimoni ja kirjani. Viimeiseen lomaviikkoon osuu tänäkin vuonna hääpäivämme. Nro 22. Olen onnekas. Avioliittoni ei ole keski-iässä. Se on vasta nuori.

Leave a Reply