Eteenpäin ja taakse

No Comments

Keski-ikäisyys on ole minun kuppini kahvia. Näen taivaanrannassa lähestyvästä kriisistä kertovia pilviä.

Elämä on puolessa. Pitää kantaa huolta sekä lapsista että vanhemmista. Työurakin on vedenjakajalla. Innostus on jalostumassa kokemukseksi. En vielä haluaisi kantaa olallani senioriteetin luomaan raskasta viittaa.

Paljon on tullut tehdyksi. Paljon on vielä tekemättä. Työurassani on liian korkeat reunat. Täällä ollaan. Etenemissuunnat ovat eteen tai taa. Sivuilla näkyy ylitsekiipeämättömiä seiniä. Miksei niitä nähnyt nuorempana?

Eilen vaimoni oli ostanut kotimaista luomukurkkua. Se maistui ruisleivän päällä uskomattoman hyvältä. Se napsahti purressa. Se maistui oudolta. Se maistui kurkulta. En tunnistanut makua heti. Tehotuotannon mukanaan tuomasta mauttomuudesta oli tullut jo hyväksymäni standardi.

Makuelämyksen innoittamana aloin haaveilla luomukurkkutilasta saaristossa. On taas se aika vuodesta, jolloin kaipaan elämääni jotain konkreettista, jotain mitattavaa, punnittavaa ja ajatonta. Viljelisin maan maistuvimpia kurkkuja ja siinä sivussa ideoisin muutaman mainoksen. Mikä tässäkin unelmassa taas on niin vaikea toteuttaa?

 

5756805606_21f526dcbc_b

 

 

Leave a Reply