Sinunkin työtoverisi saattaa kantaa geenivirhettä

No Comments

Olen tehnyt vuosien mittaan monenlaista. Olen onnistunut useammin yksinkertaisissa kuin monimutkaisissa asioissa.

Isäni on tavattoman viisas mies. On aina ollut. Oli aikanaan perfect match, että isälläni oli kaltaiseni verrattain pikkuvanha lapsi. Alkukodissani on tuhansia kirjoja. Aloin hyllyjen kampaamisen alakouluikäisenä olohuoneen hyllystä ylhäältä alas, vasemmalta oikealle. Kirjat olivat värijärjestyksessä. Luin kaiken, en jättänyt mitään kesken. Lukemani ei ollut lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Minua ei lukemisessa ole koskaan viehättänyt kieli itsessään. Rakastun asioihin ja ajatuksiin. Kun tähän yhdistää poikkeuksellisen hyvän muistini, se tekee minusta voittamattoman trivial pursuit –pelaajan. Moni on haastanut. Muistan kaiken, mutten muista koskaan 80-luvulla maksaneeni Olavin Krouvissa olutta omalla rahallani. Tuoppi oli palkinto trivial-kierroksen voitosta.

Joskus 10-vuotiaani luin yhden isäni lempikirjoista. Peterin periaate kertoo siitä, miten kussakin organisaatiossa jokaisella työntekijällä on taipumus kohota pätemättömyytensä tasolle. Olen todiste teorian paikkansapitävyydestä. Olen hyvä mainonnansuunnittelija. Olen loistava myymään omat ajatukseni. Nämä yhdessä tekevät minusta erinomaisen asiakashankkijan. Lisää asiakkaita tarkoittaa lisää työkavereita. Ne tarvitsevat pomon. Minusta on monta kertaa tullut sellainen. Ja millainen pomo minusta on tullutkaan? Sellainen, jollaista en itse ainakaan haluaisi.

Ongelma syntyy tässä: Minulla on huonot esimiestaidot. Alaistaitoja minulla ei ole ollenkaan. Olen lonely rider, jonka geeniperimässä on lajityypilleni kiusallinen mutaatio. Olen lähimmäisriippuvainen.

Mitä tehdä organisaatiossa kaltaiselleni ihmiselle, joka on heikkolahjainen johtajana, mutta mahdoton johdettavana. Pitää toivoa parasta? Heikkolahjaisuuteni ei yllä itsetuntemukseeni asti. Olen sanonut esimiehilleni, että olen itseohjautuva pala organisaatiota. Mikään täsmäohjus en ole, sille planeettojen asennosta riippuu, minne kulloinkin olen menossa.

Oliko yllä kirjoittamassani technicolor-haukotuksessa jokin opetus? Oli siinä – ainakin itselleni. Jos pidän itseni kiireisenä ja keskityn siihen, mitä osaan, olen erinomainen työntekijä. Kiireisenä en ehdi pahantekoon. Tiedän, että jokaisessa organisaatiossa on kaltaisiani. Älkää tuomitko luokan häirikköä. Antakaa hänelle mahdollisuus.

Mikä minut innoitti tähän avautumiseen? Vaikka moni luulisi, että kaltaiseni touhupeppu tyytyy omiin kehuihinsa, printtasin seinälleni eilen yhdeltä pitkäaikaiselta asiakkaalta tekstiini saamani palautteen:

”Hyvä Juuso, kyllä sinuun voi luottaa! Antakaa tekstille huomiota herättävästi tilaa!”

Lähettäjä ei varmasti arvannutkaan, miten tärkeä hänen viestinsä oli juuri eilen.

 

bookshelf-940x400

 Kuvan kirjahylly ei liity tapaukseen.

 

 

 

Leave a Reply