Business or pleasure?

No Comments

Olen ollut viime viikot taas huono ihminen. Työ on salakavalasti vienyt vallan elämässäni. Työ on elämäni keskeinen sisältö. Mutta aina en muista, että on kaksi sitäkin tärkeämpää: perhe ja ystävät.

Viime viikolla olin umpikujassa ja tarvitsin ystävän tukea. Kun pyysin apua, sain sitä. Sain lupauksen avusta, jota en koskaan lopulta tarvinnut. Minulle riitti pelkkä tietoisuus siitä, että ystävä olisi tukenani tarvittaessa.

Tällä viikolla olen ymmärtänyt tavata ystäviäni työn lomassa. Kohtaamiset ovat antaneet minulle voimaa, vaikka keski-ikäisten miesten kohdatessa ei aina enää puhuta pelkästään iloisista asioista. Ilo voi olla myös jaettu suru.

Leave a Reply