Olen suomalainen

No Comments

Tutkimusten mukaan kolme neljästä suomalaisesta on sitä mieltä, että lahjojen antaminen on saamista mukavampaa. Olen tyypillinen suomalainen. Minua ei kiinnosta voittaako jääkiekon Suomen mestaruuden Ässät vai Tappara. Mutta toivon, että voittaja on Ässät, sillä mestaruus merkitsee porilaisille enemmän kuin tamperelaisille. Se olisi hieno lahja.

Korkeasti arvostamani Alpo Suhonen lausui viikonloppuna Facebookissa: “Pori ei ole Suomea. Suomi on paikka, missä Pori sijaitsee. Porilaisuus Unescon suojelukohteeksi.” Ape tietää, mistä puhuu. Minä tiedän, mistä Ape puhuu. Kannattaa muuten lukea Suhosen muutaman vuoden takainen kirja Kausi sydämestäni – Chicagon päiväkirjat. Se on loistava.

Olen asunut Turussa vuodesta 1984. Kohta 29 vuotta. Porissa en ole asunut päivääkään. Se naapurissa Ulvilassa 19 vuotta. Silti olen sielultani porilainen: töksähtävä, hiomaton, suorasanainen ja – selkäinen. Nelosen MasterChefissä oli yksi hahmo ylitse muiden. 32-vuotias tunteellinen metsästäjä Matti Liipo. Hänessä ei ollut mitään päälle liimattua. Turha edes mainita, että Matti on porilainen.

Wikipedian mukaan porilainen on grilliruoka, joka koostuu sämpylästä tai muusta leivästä ja sen välissä olevasta makkarapihvistä. Alkuperäiseen porilaiseen tuli kahden paahdetun vehnäleivän väliin noin sentin paksuinen siivu Metsästäjä-makkaraa. Mausteena oli raakaa sipulia hakkeena, kurkkusalaattia sekä sinappia ja ketsuppia. Nuoruusvuosina ostimme usein baari-illan päätteeksi porilaisen Kanakin Katukeittiöstä.

Turkuun muutettuani en ole syönyt enää makkaraa. Muistan kirkkaasti, kun Hesburgerin myyjä kysyi Turun Antintalossa vuonna 1984, kun söin elämäni ensimmäisen hampurilaisen, otanko sen punaisella vai valkoisella majoneesilla. ”Mitä on majoneesi?”, vastasin.

Leave a Reply