Toisaalla muutos ei näy

No Comments

Viimeiset 18 kuukautta on ollut paska keli. Kaksi pitkää ja lumista talvea, ennen kokematon tapaninpäivämyrsky ja poikkeuksellisen sateinen kesä vuonna 2012. Tammi-helmikuu oli ennätyksellisen pilvinen. Nyt saamme nauttia hyytävien yöpakkasten ryydittämästä poikkeuksellisen myöhäisestä keväästä. Aurinko sentään ymmärtää paistaa.

Pessimistin kevät ei näytä etenevän. Optimisti näkee vahvoja merkkejä paremmasta. Makuuhuoneemme ulko-ovea ei vielä saanut pari viikkoa sitten auki, sillä sen taakse oli pudonnut katolta vajaan puolen metrin lumikinos. Nyt etelään antava terassi on lumeton. Tuuletimme eilen ovet apposen avoinna – minuutin. Se riitti. Lämpimällä seinustalla kasvavat timjamit paljastuivat syksyn lehtien alta elinvoimaisina. Vuosi vuodelta kesymmiltä vaikuttavat mustarastaat matalalentävät jaloissa, missä sitten pihalla käveleekin. Viiniköynnöksessä oli selkeä silmu. Niin sen halusin nähdä.

Puhuin perjantaina vanhempieni kanssa puhelimessa. Pihallamme on kivimuuri, jonka edestä lumi on sulanut jo pitkälti. Laitoin lumirajaan merkiksi oksankarahkan. Eilen soitin taas. Lumiraja oli siirtynyt parissa päivässä metrin kohti etelää.

Keittiömme ikkunat antavat koilliseen. Siellä muutos ei vielä näy. Pihalla yöpyvän auton katolle on unohtunut suksiboksi, vaikka hiihtokausi on tältä talvelta ohi. Jotenkin se sopii kuvaan. Ehkä boksin voi tänä vuonna koristella vappuserpentiineillä. Tai ehkä nostan suksiboksin autotalliin ja työnnän ulos Vespan. Kevättä houkuttelemaan.

 

29032013621

Leave a Reply