Swot tykkänään

1 Comment

Kevään merkki. Keittiömme tiskialtaassa oli muurahainen. Näin sen nousevan viemäristä. Kerroin huomiosta vaimolleni.

 ”Miten se viemäristä voi nousta, sehän on täynnä vettä?”, hän kysyi.

Kerroin, että viemärissä on vettä vain sitä sinne päästettäessä. Silloin, kun viemäriä ei käytetä, viemäriputki on tyhjä ja neuvokas muurahainen voi kivuta sen reunoja pitkin kohti keittiön hunajaisia houkutuksia.

”Melkoista riskinottoa muurahaiselta”, totesi vaimoni, ”eihän se tiedä koska päästämme vettä.”

Viisaita sanoja. Näin mielessäni muurahaiset kokoontuneena heimoneuvostoon ja pohtimassa SWOT-analyysiä. Suorin ja nopein tie keittiön herkkuihin kellarista kulkee viemärikaistaa pitkin. Siellä myös vaara jäädä tsunamin uhriksi on suurin. Suuret riskit, suuret voitot. Murkut eivät kuitenkaan pelaa velkavivulla vaan omalla hengellään. Niille pitää antaa mahdollisuus.

Yritämme torjua anttalaisia luomusti. Myrkkyjen sijasta olemme ryhtymässä kanelitorjujiksi. Vanhan kansan viisauksien kuusijalkaiset proteiininlähteet karttavat aromaattisista maustetta. Ripottelemme sitä potentiaalisille kulkureiteille. Jännitettäväksi jää se, tekevätkö muurahaiset kaneliin törmätessään u-käännökset vai turvautuvatko ne kiertotiehen.

 

 

One Comment (+add yours?)

  1. Anne
    helmi 27, 2013 @ 18:53:18

    Lämpimän kevätpäivän päätteeksi löysin minäkin kylppärin lavuaarista 5-6 muurahaisen sissiporukan – luultavasti aivan vastaavalla tavalla viemäriä pitkin kiivenneenä. Muistin blogikirjoituksesi ja aloin miettiä, kuka tuosta porukasta on liideri; se innostava johtaja, joka on saanut viiden porukan mukaansa erittäin riskialttiille matkalle? Olisin halunnut tietää, miten johtaja onnistui kuvaamaan keittiön herkut niin elävästi, että kaikki olivat valmiina yrittämään. Käyttikö uhkailua? Oltiinko ensin nälkäkuurilla? Miten kertoi riskeistä, vai jättikö peräti jotain kertomatta??
    Hetken tarkkailtuani, olin varma johtajasta: pientä kiertelyä sinne tänne porukan ympärillä, pälyilyä, epävarmuutta ja paniikinomaista ryntäilyä huomattuaan, että ollaankin kylppärissä! (”Olisi pitänyt kääntyä sieltä ensimmäisestä puffista vasemmalle…”). Miten kertoa pikku vastoinkäymisestä? Että herkkuja saattaa joutua haeskelemaan vielä parikymmentä metriä?
    Näitä miettiessäni litistin johtajan peukalollani, naps! Johtajahan kantaa vastuun – tässä tapauksessa aika raskaalla tavalla.

    Anne

    Vastaa

Leave a Reply