DEL

No Comments

Kolmessa viikossa olen onnistunut maalaamaan itseni nurkkaan. Kaava on tuttu: Ensimmäisen viikon hyperaktiivisuuskohtaukseni aikana olin yhteydessä potentiaalisiin uusiin asiakkaisiin. Seuraavat 3-4 viikkoa sinkoilen palavereissa ympäri Suomea. Kone käy ensin kuumana ja sitten ylikierroksilla. On niin paljon innostavaa tekemistä. Ideoita ja ratkaisuja syntyy. Sitten seuraa rutiini- ja toteuttamisvaihe. Ja juuri silloin lahjakas ihminen turhautuu.

Tuskailen nurkassani ja mieleni tekisi painaa DEL-näppäintä.

Ja painankin. Deletoimisen sijasta yritän alkaa taas delegoida. Wikipedian mukaan delegointi tarkoittaa jonkin suoritettavan asian siirtämistä toiselle henkilölle, yleensä alaisilleen, esimerkiksi työpaikalla arvoasteikossa alemmille työntekijöille. Se kuvastaa yleensä määräysvaltaa ja vastuunsiirtämistä tietyissä tehtävissä toiselle henkilölle. Delegoinnissa annetaan alaisille osa päätöksenteon vastuuta. Oikein suoritettuna delegointi ei tarkoita vastuunpakoilua. Delegoinnin hyödylliseen toteuttamiseen tarvitaan myös koordinointia, jotta delegoidut työt eivät olisi päällekkäisiä tai jättäisi tekemättömiä töitä.

Yhdessä suhteessa hieno määrittely on vanhakantainen. En näe ainakaan omalla työpaikallani arvoasteikkoa. Delegoimme asioita horisontaalisesti. Yhtä tärkeää kuin vastuun antaminen on sen vastaanottaminen. Luottamus on aina molemminpuolista ja kahdensuuntaista. Tiedän kaiken tämän, mutta aina en kuitenkaan tee niin kuin opetan. Miksi?

Onnistuakseen delegointiin tulee budjetoida myös aikaa. Ajankäyttö ei ole vahvuuteni. Ei ainakaan ennen kuin opin sanomaan joskus ei. Sen ei luulisi olevan vaikeaa.

Eipä;)

 

Leave a Reply