Hapanimelä

No Comments

Perjantaiaamu klo 05.55.  Auton nokka Kehä kolmosella kohti lentoasemaa. Suomen rumimpiin arvioidussa maisemassa Petikon huonekaluhallien lipputankomeren keskellä radiosta pärähtää soimaan Jennifer Lopezin Dance again.

Volat kaakkoon. Kolmeminuuttinen voimaannuttaa enemmän kuin tuplapresso tai alppiaurinko yhdessä. Hetki läpituotettua amerikanhapatettua latinodiskoa keskellä kaamosta. Ajattelen, miten kaukana kotoaan JLon musiikki juuri nyt soikaan.

Kaikella on aikansa ja paikkansa. A.W.Yrjänän tai Samuli Putron suomalainen mielenmaisema olisivat olleet Petikon aamussa synkeyden naamaan hieromista. JLo oli poretabletti, jonka voimin päivä muuttui hetkessä paremmaksi.

Nauroin harmaantuvaan partaani ajatukselle itsestäni sapattivapaalla Karibian aurinkosaarella. Tiedän, että en kaipaa matkoilla salmiakkia tai ruisleipää. Kaipaan suomalais-slaavilaista melankoliaa. Pina Colada kaipaa vastapainokseen Juha Seppälän.

Sweet & sour. Se on suomeksi hapanimelä. Se on hyvin kuvaava sana tästä kaikesta.

Leave a Reply