Ajatuksia antamisesta ja saamisesta

1 Comment

En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Toisaalta ihan sama, mitä päätän, koska olen joka tapauksessa tuomittu kärsimään huonosta omastatunnosta.

Tekisi mieli koristella koti joulukuusella. Aito kuusi on arvokkaampi elävänä metsässä, kuin Nuutin päivänä neulasensa ravistaneena roskalavalla. Hikipajassa kokoon puristetussa muovikuusessa on lasten sormenjäljet.

Joulurauhan julistukseen olisi kotoamme lyhyt matka. Ei tarvitsisi katsoa televisiosta. Aatoksi on ennustettu ravakkaa pakkasta. Turkishattua en uskalla asettaa harvojen hiuksieni kruunuksi kettutyttöjen pelossa. Keinoturkis on synonyymi fossiilisten luonnonvarojen riistokäytölle. Kaivanko esiin molemmat puuvillapiponi? Tuplana ne ehkä lämmittäisivät tarpeeksi. Mutta onko puuvilla kerätty orjatyövoiman voimin Uzbekistanin pelloilta?

Lahjojen antaminen on niin passé. Talletus Naisten pankkiin parantaa yhteisen maapallomme elämänlaatua enemmän kuin pullo vuoden 2008 Pinot Noiria. Jollakin se joululammas kuitenkin pitää huuhdella alas. Toisaalta kasvihuonekaasujen pelossa joulun olisi syytä olla vegaaninen. Onko kohteliasta kieltäytyä tädin kutomista villasukista? Ne kyllä lämmittäisivät ja huonelämpötilaa olisi mahdollista laskea asteella.

Ajatukseni ovat jouluna vähempiosaisten puolella, mutta niiden rinnalla pidätän itselleni oikeuden tuottaa iloa myös lähimmilleni.  Olisi väärin ja kohtuutonta kokea huonoa omaatuntoa rakkaiden huomioimisesta ja pienestä hemmottelusta. Pitää kuitenkin muistaa, että joulupöydistämme saattaa jäädä tähteitä enemmän kuin moni perhe saa syödäkseen. Tämän joulun sanoma voisi olla yltäkylläisyyden korvaaminen kohtuudella. Jos pidämme tämän mielessä, jokainen meistä saa enemmän.

One Comment (+add yours?)

  1. Marko Lehtoranta
    joulu 20, 2012 @ 20:32:47

    Hyvin kerrottu, Viiltävää sarkasmia, ja viisauttakin nykyajan asioista.

    Vastaa

Leave a Reply