Hetki siellä jossakin

No Comments

Minulla oli aamun ensimmäinen palaveri Vantaalla kello 9. Meteorologit sanoivat, että kannattaa varata aikaa matkaan surkean kelin vuoksi. Lähdin klo 06:08, olin Vantaalla klo 8:56. Aikaa kului tunti normaalia enemmän. Onneksi lähdin ajoissa.

Kuka on asettanut siististi cooleille pikavuorobusseille liian tiukat aikataulut? Onko aikataulujen takana liikennöitsijät, viranomaiset vai pitääkö bussien pystyä vastaamaan raideliikenteen aikatauluihin? Tänään seurasin aitiopaikalta, miten Vainion Liikenteen EB-bussi kanavaluisteli ja pöllytti ykköstietä valehtelematta kymmenellä kaistanvaihdolla vartin aikana. Kymmenen vuotta sitten Jaakko Rytsölä sai kolmesta kaistanvaihdosta Fredrikinkadulla 300.000 markan sakot. Onneksi Vainion Liikenteen kalustona ei ole huomiota ja kateutta herättävät Lamborghinit.

Lohjan ja Espoon välissä ykköstiellä on turvallisuutta parantavat katuvalot. Kuten jo vuosia, valot eivät palaneet tänäänkään aamupimeässä, mutta juhlavalaistus oli päällä päivällä kotiinpäin ajaessani. Maailmassa tehdään keuhkonsiirtoja, mutta ei onnistuta korjaamaan toimimattomia katuvaloja. Piittaamattomuutta vai vastuunpakoilua?

Poikkesin Turussa kauppakeskus Skanssiin ruokaostoksille. Pysäköintihallissa on hyvä palvelu, jossa vapaat paikat on osoitettu vihreällä valolla. Tänään, luultavasti autojen katoille kasautuneen lumen vuoksi, monessa ruudussa paloi vihreä, vaikka alla seisoi auto. Näin punaista kun jouduin ajamaan 50 metriä turhaan.

Löysin parkkipaikan, tein ostokset, kävin Matkahuollosta hakemassa perinteisen lepaalaisen joulukalan, tulin kotiin, kolasin päivän lumet, laitoin ruokaa ja hain postin. Tänäänkin oli tullut paljon joulukortteja. On aina yhtä sykähdyttävää saada postia, jonka osoitteen joku on käsin kirjoittanut ja johon on liimattu oikea postimerkki. Sellaisen kortin saadessani tiedän jonkun ajatelleen edes hetken minua siellä jossakin. Se ei ole tässä maailmassa aina itsestään selvää.

Leave a Reply