Untuvan kevyt kauppamatka

No Comments

Nuorempi poikani kirjoitti ala-asteen aineessa muutama vuosi sitten, että ”isäni on jollakin tapaa tyylikäs”.

Milläköhän?

Haravoin tänään viimeisiä lehtiä ja asensin jouluvaloja, kun huomasin, että aamupäivällä ostamani rusetti (Kyllä!) oli unohtunut vaatekaupan kassalle. Pörhälsin häthätää hakemaan sen kauppakeskuksesta.

Tyylini oli viimeistelty: Mustat haisaappaat, kauhtuneet college-housut, toiselle korvalle vinksalleen valahtanut venynyt pipo ja Völklin mainostakki, jonka alta pilkotti ylisuuri T-paita.

Nousin parkkihallista kauppakeskukseen ja huomasin olevani monelle ostosjuhlaan pukeutuneelle viikon kohokohta. Olin kuin haiseva pieru noutopöydässä, huuto jalkapallokatsomossa. Ostoksille tapansa mukaan parhaimpiinsa pukeutuneet turkulaiset katsoivat minua kuin spitaalista. Metsäläinen oli tullut ajelemaan rullaportailla. Näin kevytuntuvatakkeihin verhoutuneiden katseiden takana vimmatun pohtimisen siitä, minne oli mahtanut jättää mönkijäni.

Kauppareissuni oli todellinen win-win. Burberryt tunsivat ylemmyyttä minua kohtaan. Kuten myös.

 

Leave a Reply