Minun palani kakkua

No Comments

Huomenna on isänpäivä. Tänään on sen aatto.

Isänpäivänaattona käymme tervehtimässä omia isiämme. Oma isäni on 78- ja appeni 75-vuotias. Molemmilla on huomenna takana 51 isänpäivää. Itselläni saldo on vasta 18.

Soitan vanhemmilleni nopeasti joka päivä kotimatkallani. Tapa, jonka olen oppinut isältäni. Mutta kun he asuvat kahden tunnin matkan päässä, kasvotusten tulee nähtyä harvemmin. Varsinkin kun ne kaksi tuntia pitää ajaa pohjoiseen, jonne ei ole muuten asiaa.

Juhlapäivä on hyvä konsepti. Isänpäivä ja äitienpäivä muistuttavat siitä, että on aika lähteä matkaan. Kun omat lapsemme olivat pieniä, pakkasimme perheen autoon aamuvarhaisella ja starttasimme juhlapäivän aamuna kohti Poria, jotta ehdimme vierailla molemmissa mummuloissa. Lapset kasvoivat. Kymmenen isän- ja äitienpäivää vietimmekin sitten kentän laidalla. Juhlapäivät tuntuivat olevan täydellisiä hetkiä käsipallo-, salibandy- tai jalkapalloturnauksen järjestämiselle.

Vasta nyt 47-vuotiaana taidan viettää toista isänpäivää kotona. Käymme tänään onnittelemassa isovanhempia ja huomenna olemme omassa kotona. Ja omat pojatkin ovat täällä. Saan syödä ihan omaa kakkua. Huominen on vain yksi sunnuntai sunnuntaiden joukossa. Ei kuulosta kovin ihmeelliseltä. Mutta jo ennakkoon se tuntuu ihmeelliseltä. Se tuntuu hyvältä.

Kakkukuva lainattu Valiolta.

 

 

Leave a Reply