Pahanlaatuinen nikkeliallergia

No Comments

Jossakin epätieteellisessä kilpailussa maailman soinnillisesti kauneimmaksi lauseeksi valittiin ”alavilla mailla hallan vaara.”

On kohtalon ivaa, että suomen rumimmassa sanassa on samoja elementtejä kuin maailman kauneimmassa lauseessa.

TALVIVAARA

Yritys on aikamme kuva. Eikä se ole kaunista katseltavaa. Kaivosinsinööri Pekka Perä osti Talvivaaran 6000 hehtaarin kaivosalueen Outokummulta yhdellä eurolla vuonna 2004. Outokumpu ei ollut onnistunut malmion kaupallisessa hyödyntämisessä, mutta Perällä oli takataskussaan jotakin viisautta, mitä hänen entisellä työnantajallaan ei ollut. Hän päätti kokeilla nikkelin erottamista huonosti tunnetulla bioliuotusmenetelmällä. Tulokset ovat nyt lööpeissä.

Satoja tai tuhansia hehtaareita kainuulaista luontoa on tuhottu. Tuntuu, että miltei kaikkia mahdollisia harkitsematta myönnettyjä rakennus- ja ympäristömääräyksiä on rikottu. Virkamiehet kauhistelevat apaattisena vierestä kun kaivosyhtiö panee haisemaan. Paskavedet eivät pysy altaissa vaan valuvat luontoon. Talvivaaran tapa ratkaista ongelma on nimetä saastunut maa-alue vahingon jo tapahduttua varoalueeksi. Tänään paljastui, että talvivaaralainen varoallas onkin pelkkä lanattu metsä. Varoaltaissa on reunat, mutta ei pohjaa. Yhtiön omistaja lienee ottanut mallia omista taskuistaan. Nekin ovat pohjattomat.

Luulisi, että 2010-luvulla yrityksen keskeinen ajuri olisi yhteiskuntavastuu. Ja jos ahneus ajaa vastuullisuuden edelle, viranomaiset laittaisivat häirikön kuriin pakkokeinoin. Aluepolitiikka on kuitenkin oikeudenmukaisuutta suurempi voima. Sotkamon raskasmetallit eivät paljon ympäristöministeriössä tunnu painavan.

Case Talvivaara rapauttaa koko yhteiskuntamme moraalia. Miten motivoida pienyrittäjää lajittelemaan vähäiset jätteensä ja suorittamaan velvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan, kun samaan aikaan iso, paha Talvivaara moukaroi maailmaa ja pieree kritikoiden nenille?

 

 

 

Leave a Reply