Työpöydän siivous

No Comments

En ole kaikille sama. Minua on kaksi. Työminä ja kotiminä. Edes pitkäaikaisimmat työkaverini (Teijaa lukuunottamatta) tuskin tietävät, millainen olen työajan ulkopuolella. Enkä aio kertoa siitä nytkään.

Puhun työminästäni. Se jakautuu puolestaan kahtia läsnäolevaan ja virtuaaliseen. Virtuaalinen minäni pirstaloituu puolestaan moneksi. Sosiaalinen media on haasteellinen toimintaympäristö, sillä siellä en pysty edes itse erottamaan roolejani markkinointiviestinnän ammattilaisena ja perheenisänä.

Kirjoitan tätä lentokoneessa matkalla asiakastapaamiseen Rovaniemelle. Siivosin juuri läppärini työpöydän. Arkistoin parin viikon tehdyt työt niille kuuluviin kansioihin. Tekemättömät ja keskeneräiset työt jätin työpöydälle ja kirjoitin nimikenttään deadlinet. Työpöydän siivoaminen selkeyttää ajatuksiani. Kun pöytä on siisti, on maanantaina helpompi palata työn ääreen pikaiselta syyslomalta.

Järjestysintoni saattaa olla työminääni tunteville yllätys. Olen impulsiivinen ja temperamenttinen työkaveri, jonka voin kuvitella ulkopuolisen silmissä nayttäytyvän säntäileväni häirikkönä. Olen kaukana siitä. Tiedän olevani  poikkeuksellisen pitkäjännitteinen.

Mutta  ulkopuolisen silmissä annan kasvot henkilölle, jonka on joskus (=miltei aina) vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi. En katso ihmisiä silmiin. Vaihdan puheenaihetta kesken lauseen. Kuin lapsi saatan kesken lauseen alkaa ihmetellä ohilentävää lentokonetta.  Tuskastun, kun minua ei ymmärretä. Oudointa on, että olen ymmärrettävä työajan ulkopuolella.

Onko työminäni rikki? Vai onko sen käyttöjärjestelmä vain vaikeaselkoinen?

 

Leave a Reply