Syy vai seuraus?

No Comments

Eilen Maarit Tastula haastatteli Seitsemäs taivas –ohjelmassaan luokanopettajaa, jonka mielestä eliittikoulujen (onko Suomessa sellaisia?) lapset ovat jo 8-vuotiaana stressaantuneita ja itkuisia vanhempiensa paineiden edessä. Kymppi pitää tulla, 9- ei riitä.

Opettaja oli tehnyt jopa huomion, että pihaleikeissä rikkaiden lapset itkevät kaatuessaan jo ennen maahan osumistaan, kun taas lähiölapset purevat sisukkaasti hammastaan verta vuotavinakin.

Eliittikoulussa on raskas opettaa, koska rikkaat vanhemmat ottavat lasten kehityskeskusteluun mukaan juristeja.

Tänään hs.fi kertoi, että joka toisen lääketieteen opiskelijan isä tienaa hyvin.

Varmasti näin onkin, mutta en usko, että vanhempien tulotaso on lasten menestystä (tai itkuisuutta) ohjaava tekijä. Uskon, että kyse on kunnianhimosta ja työn arvostuksesta. Niiden tavoittelu kerryttää myös taloudellista menestystä.

Asenneilmastomme ruokkii vastakkainasettelua. Opiskelijoista uutisoidessa kerrottiin, että puolet isistä on hyvätuloisia. Yhtä merkittävää on, että puolet isistä EI OLE hyvätuloisia. Jokaisella on Suomessa mahdollisuus opiskella vanhempiensa tulotasosta riippumatta. Luokanopettaja osoitteli sormellaan ”eliittikoulujen” vanhempia ja lapsia. Se on pahimmanlaatuista rasismia. Lapsi ei voi valita rotuaan, muttei myöskään vanhempiensa tulotasoa. Veikkaan, että Dacian ja Lexuksen takapenkeillä itketään yhtä paljon. Ja paljolti myös samoista aiheista.

Annetaan lapsille oikeus rakentaa oma elämä, ei leimata heitä vanhempiensa elämän jatkajiksi.

 

Leave a Reply