Pikakahvi

No Comments

Tiedän mikä olen. Olen pikakahvi. Lisää vain vesi ja olen valmista nautittavaksi. Joka toinen tykkää, joka toinen ei. Olen reilu, mutta hapokas. Kolikon eri puolet tulivat mieleeni, kun luin ”ystävien” arvioivan tänään iltapäivälehdissä Kotkan pikkutyttösieppaajaa. Sen jälkeen luin sattumalta puolituttuni muistokirjoituksen.

Jos minua joskus epäiltäisiin vakavasta rikoksesta, ”ystäväni” varmasti kuvailisivat minua:

”Juuso oli äkkipikainen, arvaamaton ja kiihkeä. Hänen mielipiteensä olivat jyrkkiä ja joskus hän tuntui nojaavan enemmän omaan totuuteensa kuin yleisesti hyväksyttyyn. En voi sanoa, että olisin ollut täysin yllättynyt, että juuri hän syyllistyi tähän hirmutekoon.”

Jos lavastaisin oman hukkumakuoloni, saattaisin kuunnella urkuparvelta sosiaalisesti korrektimpaa arviota:

”Juusolla oli tulinen, mutta hallittu temperamentti. Hän oli tekijä. Hän ei epäröinyt laittaa peliin omaa persoonaansa yhteisen edun nimissä. Hänellä oli poikkeuksellinen kyky saada ihmiset puhumaan. Ja poikkeuksellinen kyky kuunnella. Kaipaamme häntä.”

En ole niin naiivi, että uskoisin itsekään vain jälkimmäiseen

 

Leave a Reply