Ilman tulosta

No Comments

Jere Bergius on suomalainen seiväshyppääjä. Hänen ennätyksensä tältä vuodelta on 572 cm.

Lontoon olympialaisissa Bergius epäonnistui kolme kertaa valitsemastaan karsintojen aloituskorkeudesta 535 ja jäi näin ilman tulosta.

JERE BERGIUS JÄI KARSINNASSA ILMAN TULOSTA

Sivuamalla omaa ennätystään hän olisi ollut finaalissa kuudes, ja jos ennätys olisi parantunut neljällä sentillä, hän olisi jo hätyytellyt olympia-mitalia. Hyvällä onnella olisimme saaneet lukea lööpin:

SUOMELLE MITALI SEIVÄSHYPYSTÄ

Menestys on yhteistä omaisuutta. Epäonnistumisen hetkellä vastuunkanto sälytetään yksilölle. Media houkuttelee uutisilleen lukijoita dramaattisilla otsikoilla. Samalla keskustelupalstoille kerääntyy paskanheittäjiä, jotka leimaavat Bergiuksen kaltaiset, uransa pääkilpailussa epäonnistuneet urheilijat turhiksi turisteiksi.

Mitä iloa keskustelupalstojen puskista ampuvat mitättömyydet saavat muiden ihmisten dissaamisesta? Negatiivisuuden kylväminen ei ole penkkiurheilijoiden yksinoikeus. Kauppalehden keskustelupalstoilta on miltei mahdotonta löytää yhtään positiivista lukijakommenttia. Esimerkiksi entistä kansallisylpeyttämme Nokiaa kohdellaan keskustelupalstoilla kuin rikollista. Ihan yleistä mielipidettä vastaan taistellakseni ostin Nokian Lumia 900 -puhelimen. Käyttökokemukset ovat osoittaneet sen, että kansa ei todellakaan tiedä. Puhelin on loistava.

Miksi otin esimerkiksi Jere Bergiuksen, vaikken tunne koko miestä? Viime vuonna olin Turussa Kupittaan urheiluhallissa. Seiväshyppytelineen rima oli pyynnöstäni nostettu toisen huippuhyppääjän,  Eemeli Salomäen ennätyskorkeuteen eli 560 cm:iin. Menin seiväshypyn vauhdinottoradan päähän ja otin käteeni Eemelin seipään. Seisoin ja nostin katseeni rimaan.

En olisi uskaltanut nousta riman päälle edes alumiinitikkaita kavuten.

 

 

Leave a Reply