Kesän kirja-arvosteluja

No Comments

Loma on hyvä. Lomalla on aikaa lukea. Tässä tähtiarvostelut ja lyhyet kommentit lomalla lukemistani kirjoista.

 

Vesa Haapala – Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin?   ****-

Parhaimmillaan huikeaa tajunnanvirtaa, erittäin positiivinen yllätys. Runo ”Onnellisuudesta” oli parasta lukemaani suomalaista runoutta vuosiin. Hienosti taitettu kirja, mutta taiton kikkailusta oli tullut jossain kohden itsetarkoitus.

” Lottokupongin keksijä on kuollut mutta kuponki elää.”


Kurt Vonnegut: Piruparka   ****

Ainoa lukematta jäänyt Vonnegutini. Ei ehkä miehen parhaimmistoa, mutta ei huono. Jos olisin aloittanut Vonnegutiin tutustumisen tästä, se olisi ollut virhe.

 

Bernardo Atxaga: 9 kiveä, 27 sanaa   *****

Aimo Katajamäen kuvitus ja Tarja Roinilan suomennos olivat mahtavia. Atxaga on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

 

Kysyt rakastanko sinua todella

Kysyt ikkunan ohi liukuvalta kuulta;

Valvot koko yön ymmärtämättä

Valkean ruusupensaan satakieltä.

 

Kuiskaat kysymyksesi tuulelle;

Se leikkii mieluummin hiuksillasi.

Tietäisivätköhän tähdet?

Saat niiltä tuhat hellää suudelmaa.

 

Kysyt siniseltä taivaalta,

Valtameren aalloilta, koko maailmalta.

Mutta rakkaani, sydämeltäsi

Sinun olisi pitänyt kysyä.


Lotta Lundberg: Klovnin kyyneleet   **+

Meinasin lopettaa kesken, mutta kirja paransi juoksuaan. Hiukan tekopyhä ja osoitteleva. Huolestuneen ja maailmaa ymmärtävän ruotsalaisen keski-ikäisen naisen kirjoittaman kirjan stereotyyppi.

 

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys   ****+

Paljon kehuttu kirja, mutta täytti odotukset. Yleensä en pidä romaanien kokeilevista osista, mutta tässä kirjassa se oli ylivoimaisesti voimaannuttavin ja innostavin osa.

 

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti   **/*****

Loistavan novellistin varhaistuotantoa 90-luvun lopulta. Epätasainen. Parhaimmillaan briljantti. Tuoreemmissa teoksissa Lahirin ilmaisu on tarkentunut.

 

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta   *****+

Loistava. Monitasoinen. Ajatuksia herättävä. Ainoa asia, joka kiusasi, oli kirjan nimi, mutta sekin sai selityksensä. Suosittelen ankarasti.

 

Turkka Hautala: Kansalliskirja  *

En ymmärtänyt. Pitikö olla hauska vai mitä? Heikkoa maakuntasarjaa.

 

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta   ****+

Kesän positiivisin yllätys. Naisen kirjoittama versio kovasti arvostamani Peter Sandströmin Sinulle joka et ole täällä -teoksesta. Lukekaa molemmat ja eläytykää kahden aikalaisen elämään saman meren vastakkaisilla rannoilla.

 

Patti Smith: Ihan kakaroita   ***

Uskomaton tarina kahden uskomattoman taiteilijan uskomattomasta elämästä. Ei kirjallisia ansioita, mutta loistavaa ajankuvaa ja namedroppailua. Viihdyttävä.

 

Jonathan Franzen: Vapaus   ****

Joka vuosi markkinoille tuodaan suuri amerikkalainen romaani. Vapaus on tuorein esimerkki tästä tyylilajista. Kuin Ruotsin euroviisu: ennalta-arvattava ja laadukkaasti tuotettu. Silti tarina jotenkin kosketti minua syvästi.

 

Augusten Burroughs: Mahdolliset sivuvaikutukset   *****

Harvoin nauran ääneeni kirjoja lukiessani, mutta Burroughsin tragikoomisuuden edessä olen aseeton. Nauroin aina silloin kun en itkenyt.

 

Hannu Väisänen: Toiset kengät   +

Ehkä tällaisellakin on kohdeyleisönsä. Minun silmissä teos on silkkaa paperihukkaa. Väisänen on hyvä kuvataitelija, se ei tee hänestä hyvää sanamaalaria, vaikka kansitekstissä niin väitetään. Parasta kirjassa oli, että se maksoi alelaarissa 2 euroa.

 

Per Robert Öhlin: Den mentala orgasmen   ***

Ruotsalaisilla on ainutlaatuinen kyky tuotteistaa itsestäänselvyydet. Itsestäselvyyksien vastapainoksia oivalluksia. Hyvää ammattikirjallisuutta.

” Om lösningen inte passar problemet, ändra  på problemet.” Albert Einstein

 

James Franco: Palo Alto   ****+

Multitalentin Francon novellikokoelma on vimmainen katsaus kulissien taakse Kalifornian pimeälle puolelle.  Lukemisen jälkeen hengästyttää kuin urheilusuorituksen jäljiltä.

 

Herman Koch: Illallinen ****+

Kirjaa lukiessaan tuli olo, että olisi lukenut elokuvakäsikirjoitusta (vaikken sellaista ole koskaan lukenut). Ehkä selitys sille on se, että kirjoittaja on tunnettu hollantilainen näyttelijä. Koukuttava, dekkarimaisen tiivis ja tuore perhedraama. Täydellinen valinta lentomatkalukemiseksi. Bonusta Sanna van Leeuwenin jouhevasta suomennoksesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply